TuureParkkinen Eturyhmäpolitiikkaa, oireidenhoitofokusta, merkantilismia, monopoleja ja kasvuRIIPPUVUUTTA kyseenalaistaen. Juuribugin ratkaisemista ja pelisuunnittelunäkökulmaa ehdottaen. "If you want the truth to stand clear before you, never be for or against."

Tuloeroille ei ole Suomessa juuri mitään oikeutusta

  • Tuloeroille ei ole Suomessa juuri mitään oikeutusta

Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa tuloeroista puhutaan kuin jonain luonnonlakina, joita voi lievittää vain valtion toimeenpanemilla tulonsiirroilla. Toisaalta porvariston puolella tuloeroja yritetään myös oikeuttaa jotenkin itsessään ”tuottavana” tekijänä.

Kukaan ei tunnu kysyvän sitä olennaisinta kysymystä: Mikä on tuloerojen funktio? Tämän voisi jakaa vielä erikseen pääomatulojen tuloja polarisoivaan vaikutukseen sekä eri alojen välisiin palkkaeroihin ja kysyä:

  1. Miksi ihmisille ylipäänsä pitää maksaa jostain aktiviteetista palkkaa (ja toisista ei)?
  2. Mikä määrittää pääoman tuottotason? Miksi pääomalla on tuottovaatimus eli kustannus? Ts. miksi ihmisiä pitää palkita omistamisesta ja säästämisestä?

Työmarkkinajärjestöillä (tai pitäisikö sanoa “työkartellijärjestöillä” tai ”ihmiskauppajärjestöillä”) on omat tarinansa asiasta. Työnantajapuolen (sekä normatiivinen että deskriptiivinen) kanta on että tuloerot johtuvat “tuottavuuseroista”. Tätä ”totuutta” toitotetaan mm. Tähtisen ja Törmäsen EVA:lle laatimassa ”Oikea palkka” pamfletissa. Ammattiliitot taas vaativat palkankorotuksia työtehtävän vaatiman kokemuksen ja osaamisen mukaan.

Työnantajapuolen väite on täyttä puppua eikä ammattiliittojen näkemyskään oikeudenmukaisesta tulonjaosta ole yhteensopiva markkinatalouden perusidean kanssa.

Molemmilla puolilla palkkaa pidetään jonkinlaisena arvon mittarina. Oikeistossa ”arvo” rinnastetaan markkinahintaan ja vasemmisto liittää tasaisen tulonjaon jotenkin jännästi ihmisten tasa-arvoisuuteen. Mutta markkinahinnat tai raha eivät todellakaan ole mitään absoluuttisia arvon mittareita. Vanhemmuus on todella arvokasta, vaikka siitä ei kenellekään tarvitsisi maksaa. Ja jos joku väittää että seksuaalinen kanssakäyminen on sitä arvokkaampaa mitä enemmän siitä maksetaan, sallinette allekirjoittaneen olla hyvin eri mieltä. Vapaaehtoistoiminta noin ylipäänsä ei ole arvotonta.

Markkinataloudessa hintojen (tuotteiden ja palveluiden välisen vaihtosuhteen) funktio on tuoda kysytyt ja tarjotut määrät keskenään tasapainoon. Kun jostain on pulaa, sen nouseva markkinahinta kannustaa tuottamaan sitä lisää tai harkitsemaan sen kuluttamista vähemmän. Kun taas jotain tuotetaan liikaa, ylitarjonta saa sen hinnan laskemaan, mikä tekee tuotteesta vähemmän kannattavan tuottaa ja houkuttelevamman vaihtoehdon muulle kulutukselle.

Samoin palkkojen funktio on tasoittaa eri työtyyppien tarjottuja ja kysyttyjä määriä – eli rakenteellisia epätasapainoja. Korkeampien palkkojen funktio on houkutella ihmiset tarjoamaan enemmän jotain tiettyä työtä. Koska korkeampi palkka ei välttämättä saa yksilöä tekemään enemmän työtä, tuloerojen funktio pääasiassa houkutella useampi henkilö tarjoamaan työtä, josta on pulaa, ja kouluttautumaan sellaista varten, sen sijaan että tekisivät jotain muuta. (Tämä koskee varsinkin pysyvästi korkeampaa palkkaa – ks. lääkärien downshiftausesimerkki alempana.)

Oikeastaan ainut syy maksaa kenellekään yhtään mistään on se, että kyseistä hommaa ei kukaan suostuisi tekemään ilmaiseksi tarpeeksi paljon ja/tai tarpeeksi laadukkaasti. Hypoteettisesti, jos meillä olisi tarpeeksi vapaaehtoisia sydänkirurgeja, ei sydänkirurgiasta tarvitsisi maksaa kenellekään yhtään mitään. Tämä ei tietenkään tekisi sydänkirurgisista operaatiosta yhtään vähemmän arvokkaita tai ”tuottavia.” Jos kysyntä ja tarjonta kohtaisivat automaattisesti vapaaehtoispohjalla, ei tarvittaisi markkinataloutta ollenkaan. Marxistinen utopia tai The Zeitgeist Movementin ajama ”resource-based” talousmalli toimisi mainiosti.

Työnantajakartellin väite tuottavuudesta tuloerojen oikeuttajana kaatuu heti alkuunsa siihen, ettei kahden eri tyyppisen työn välistä tuottavuutta voi edes verrata. Tuottavuudella tarkoitetaan taloustieteessä yleensä yksikkötuottavuutta, eli miten paljon (ja miten laadukasta) lopputuotosta saadaan aikaan tietyllä työpanoksella (tai muulla input-resurssilla, jonka tuottavuutta mitataan). Tuottavuutta voi verrata absoluuttisesti vain sellaisten töiden välillä, joilla on yhteismitalliset lopputuotteet.

Edes yksittäisen tuotantoprosessin sisällä ei voi verrata eri tuotantovaiheiden vaatiman työn tuottavuutta, sillä kaikki osat saattavat olla yhtä välttämättömiä toimivan lopputuotteen aikaansaamiseksi. Eri vaiheiden suorat lopputuotteet eivät ole yhteismitallisia.

Tietysti lopputuotteiden markkinahinnat yhteismitallistavat kaikenlaisia lopputuotoksia. Mutta jos tuottavuutta lähdetään mittaamaan ”rahallisena tuottavuutena” eli sinä, miten isoa hintaa lopputuotteista voidaan saada, päädytään varsin kummallisiin tuottavuusjohtopäätöksiin. Ensinnäkin tuottavuutta voitaisiin lisätä ylläpitämällä keinotekoista pulaa ko. resurssista tai sen tuottamiseen tarvittavasta työstä. Esimerkiksi lääkärien palkkojen jatkuva nousu ei ole seurausta lääkärityön tehostumisesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että lääkäreistä ylläpidetään pulaa rajoittamalla koulutuspaikkoja. Koska terveyspalveluiden kysynnällä on hyvin vähän hintajoustoa (koska lääkäriin on kipeänä pakko päästä ja valtio subventoi niitä), johtaa tämä kilpailu rajallisesta työvoimasta tietysti jatkuvasti nouseviin palkkoihin ja terveyspalveluiden hintoihin.

Toisaalta kaikki vapaaehtoistyö olisi tällaisella mittarilla täysin tuottamatonta, riippumatta siitä, miten paljon toimintaa tehostetaan.

Ammattiliittojen ajatus, että palkat korreloisivat työn vaativuuden mukaan on siinä mielessä oikeansuuntainen, että näin markkinataloudessa usein käy, sillä vaativampien tehtävien edellyttämästä osaamisesta on usein enemmän pulaa. Työn vaatimat taidot (easiness and cheapness vs. the difficulty and expense of learning the required skills) olivat myös toinen viidestä Adam Smithin mainitsemasta seikasta, jotka saattavat vaikuttaa palkkatasoihin. Mutta tämäkään ei ole luonnonlaki. Jos kaikki innoissaan haluavat kehittää osaamistaan ja pitävät vaativampia tehtäviä mielekkäämpinä ja haluttavampina, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa ”vähemmän vaativiin” tehtäviin joudutaan kannustamaan ihmisiä korkeammilla palkoilla. Näin siis reilussa markkinataloudessa, jossa kaikilla on oikeasti vaihtoehtoja. Mikään ei myöskään sano, että esimiehelle pitäisi aina maksaa enemmän kuin tämän alaisille. Esimerkiksi myyntialalla huippumyyjä saattaa ansaita enemmän kuin myyntijohtaja.

Saman työtehtävän sisällä lopputuotteet ovat yhteismitallisia ja tällöin tuloerojen voi odottaa heijastavan paremmin yksilön tuottavuutta, jos työ on sellaista että yksilön vaikutus on selkeämmin eriytettävissä (eikä esim. tiivistä tiimityötä). Mutta tämäkin lopulta riippuu siitä, miten kyseinen yritys on päättänyt kannustaa työntekijöitään. Tutkimusten mukaan raha ei ole paras kannustin saada ihmisiä tekemään työtä kovemmin tai paremmin – varsinkaan luovuutta vaativissa tehtävissä.

Kun ymmärretään, että tuloerojen tarkoitus on tasapainottaa kysyntää ja tarjontaa rakenteellisesti, voidaan varsin nopeasti nähdä, miksi Suomessa valtaosalle* tuloeroista ei ole juuri mitään oikeutusta. Kun koulutuspolitiikalla rajoitetaan opiskelupaikkoja ja siten tietylle alalle pääsevien henkilöiden määrää, eivät tuloerot pääse tekemään sitä, mitä niiden olisi tarkoitus tehdä. Mekanismi muuttuu helposti jopa nurinkuriseksi: Mitä korkeammaksi lääkärien palkat nousevat, sitä enemmän nämä vain downshiftaavat. Tämä on ymmärrettävää: Toimeen tulee hyvin vähemmälläkin työllä ja vapaa-ajan marginaalinen arvo suhteessa lisäansioihin nousee. Lääkärityön tarjonnan hintajousto voi siis olla jopa negatiivinen! (Tilanne olisi toinen, jos koulutusmäärät kasvaisivat korkeampien palkkojen seurauksena ja siten niiden voitaisiin olettaa olevan väliaikainen mahdollisuus tienata enemmän talteen.)

Jos halutaan kaventaa tuloeroja kestävästi ja erityisesti poistaa epäoikeudenmukaisia tuloeroja, pitää pyrkiä maksimoimaan liikkuvuus ja työntekijöiden valinnanvara. Koulutusmahdollisuuksien takaamisen lisäksi se edellyttäisi sitä, että työnjakaminen olisi kannattavaa. Tätä liikkuvuutta ammattiliitot nimenomaan yrittävät estää – taatakseen ”asiakasuskollisuutensa” ja oikeuttaakseen oman olemassaolonsa.

Usein koulutuspaikkojen rajoittamista perustellaan koulutuksen suurilla kustannuksilla. Tämä on hassua, sillä esim. lääkärien tapauksessa koulutuksen lisääminen vaikka 20 %:lla todennäköisesti pudottaisi lääkärien palkkakustannuksia (jotka ovat julkiselle sektorille vielä isompi rasite) pidemmällä aikavälillä ainakin 20 %. Toisaalta vaikka lisäkoulutuksesta koituisikin julkiselle sektorille lisäkustannuksia nettomääräisesti, olisi silti oikeudenmukaisempaa laittaa koulutukselle vaikka jonkinlainen (opintolainalla rahoitettava) hinta kuin antaa osalle ilmaiseksi kallis koulutus ja etuoikeutettu asema korkeapalkkaisella työmarkkinalla ja toisille lähes yhtä kyvykkäille halukkaille ei kumpaakaan.

Jos joku pitää oikeudenmukaisena ja haluttavana tällaista meritokraattista nollasumma-kilpailuyhteiskuntaa, jossa joillain pääsykokeilla ja ylioppilaskirjoituksilla päätetään ketkä pääsevät tekemään haluttuja hommia ja ketkä tuomitaan tekemään ”paskaduuneja” läpi elämänsä, niin pitäköön tunkkinsa. Mutta siinä tapauksessa voitaisiin kaikille aloille saman tien määrittää samat palkat. Se että lisäksi paskaduuneista saa paskaa palkkaa ja arvostetuista unelma-ammateista tähtitieteellistä liksaa on jo totaalisen epäoikeudenmukaista. Lisäksi väitän, että tällainen tarjontapuolen suunnitelmatalous ei olisi kovin hyvä mukautumaan teknologisiin ja kulutushalullisiin muutoksiin.

Reilusti toimivassa markkinataloudessa ei ole voittajia ja häviäjiä, vaan kaikki voittavat omalla tavallaan. Mutta tämän toteutuminen edellyttää kuitenkin sitä, että kaikilla on vaihtoehtoja.

Moni myös ajattelee, että lääkäreille pitää maksaa, koska työtehtävä on ”arvovaltainen”. Mutta työstä saatava ”sosiaalinen pääoma” on myös tietynlaista korvausta työstä. Siten palkan ja työn arvostettavuuden pitäisi enemmänkin olla komplementaarisia toisilleen, eli arvostuksen pitäisi laskea tarvetta rahalliselle korvaukselle. Tämä (”honorableness” vs. “dishonorableness”) oli oikeastaan osa ensimmäistä Adam Smith:in viidestä työn palkkatasoon vaikuttavasta seikasta.**

(HUOM: Tämä teksti EI ole hyökkäys tai syytös lääkärikuntaa tai ketään yksittäistä lääkäriä kohtaan. Arvostan sekä henkilöitä että ammattia suuresti. Tässä kritisoidaan puhtaasti ammattiliittoinstituutiota, eturyhmäpolitiikkaa ja nykyistä vinksahtanutta työmarkkina-asetelmamme.)

Summa summarum, suunnitelmatalous koulutuspolitiikassa ei ole millään tavalla yhteensopiva markkinatalouden palkkamekanismin kanssa.

Entäs sitten pääomatulot? Palataanpas kysymykseen 2, eli siihen miksi ihmisiä pitää palkita asioiden omistamisesta. Toisessa blogikirjoituksessa selitin jo sitä, miten pääoman (eli etukäteen tehdyn työn) kustannukset ovat oikeastaan riski ja kärsivällisyys. Pyrkimys alentaa pääomatuloja pääomatuloveroilla ei siis ole kovin kestävä: Se ei alenna pääoman tuottovaatimusta! Siten se tod. näk. joko nostaa pre-tax voittoja tai lopettaa toiminnan kokonaan.

Jos oikeasti halutaan laskea pääoman tulo-osuutta, pitää eliminoida yksityiset monopolit ja verottaa rajallisia, elintärkeitä resursseja sekä poistaa korkojen nollaraja. Tämän jälkeen kaikki, mikä laskee tasapainokorkotasoa, laskee pääoman tulo-osuutta. Ja itse asiassa kaikenlaiset palkkarajoitteet ja liian antelias sosiaaliturva nostavat tasapainokorkotasoa vähentämällä deflaatiopaineita tai lisäämällä inflaatiopaineita suoraan. Siten, varsin ironisesti, ammattiliittojen (markkinoita jäykistävä) peli pelaa käytännössä suurpääoman pussiin tässä keinotekoisessa työn ja pääoman välisessä konfliktissa, jonka kompromissipoliittinen, eturyhmäkeskeinen sopimusyhteiskuntamme (lue: ”kiristys- ja valitusyhteiskuntamme”) on luonut (silloin kun ei olla korkojen nollarajalla).

Pääomatuloista esimerkiksi asuntojen arvonnousu on täysin ansiotonta tuloa, joka jakautuu ihmisille siinä suhteessa, miten ison ja edullisen asuntolainan näiden tulojen suuruus ja varmuus mahdollistaa.

Lisää siitä, miten monet vasemmiston ajamat oireidenhoitokeinot potkivat nimenomaan työntekijöiden nilkkoja kirjan Fixing the Root Bug (Kindle, iBooks, painettu) luvuissa:
2.2.3.1 Collective Bargaining – ‘Blackmail Is Solidarity’
2.2.3.2 Restricting Supply – ‘Stay out of Our Territory’
2.2.3.3 Wage Regulation by the Government – All or Nothing
2.2.3.4 Social Support and Other Transfer Payments – Robin Hood Politics

Palkoista ja tuloeroista luvuissa:
1.1.6 The ‘Market Forces’ – How Prices Balance Supply and Demand
3.2.2 Unfair Income Differences and Limits to Social Mobility
4.1 Maximizing Flexibility to Eliminate Labor Market Mismatches and Increase Adaptability

Pääoman tulo-osuudesta, monopoleista ja korkojen nollarajasta:
1.1.8 Labor and Capital (and Land?) – The Factors of Production
4.2.1.1 The ZLB[Zero Lower Bound of Interest Rates] Is the Minimum Wage of Capital, Nominally Maintained by Physical Cash
4.3 Eliminating Private Monopolies and (Other) Privileges

Pian tulossa eturyhmäpolitiikkaa ravisuttava kirjoitus siitä, miten moni puolue vedättää itseään ja äänestäjiään keskittymällä siihen “mistä välistä” verot otetaan (eli kuka ne laitetaan tilittämään) ja kenelle tuet maksetaan – mikä ei välttämättä määritä kenen kustannukseksi/eduksi kyseinen vero/tuki oikeasti koituu.

Seuraa Root Bug:ia:
Twitter: @TheRootBug
Facebook: .com/TheRootBug
YouTube: .com/DaRootBug

 

*Toki on myös taitoja, joista olisi pulaa jopa ilman koulutuspaikkojen rajoituksia tai muita rakenteellisia jäykkyyksiä, kuten hoiva-alan osaaminen tai korkeassa kysynnässä olevien ohjelmointikielten hallitseminen.

**Mielenkiintoisesti, Smith selitti ammattimuusikoiden ja –tanssijoiden korkeaa palkkatasoa sillä, että näistä asioista rahallisen korvauksen ottaminen ylipäänsä on häpeällistä (samaan tapaan kuin prostituutio) ja siksi palkan on lopulta kompensoitava myös tätä häpeää :D

Alaviite 1517 kirjasta “Fixing the Root Bug”, lainaten Smithin “An Inquiry Into the Nature and Causes of the Wealth of Nations” –teosta:

“There are some very agreeable and beautiful talents of which the possession commands a certain sort of admiration; but of which the exercise for the sake of gain is considered, whether from reason or prejudice, as a sort of public prostitution. The pecuniary recompense, therefore, of those who exercise them in this manner must be sufficient, not only to pay for the time, labour, and expense of acquiring the talents, but for the discredit which attends the employment of them as the means of subsistence. The exorbitant rewards of players, opera-singers, opera-dancers, etc. are founded upon those two principles; …” (Smith 1776, p. 92) Wonder what Adam Smith would think of the stage shows and music videos of “modern” pop artists like Christina Aguilera, Katy Perry and Miley Cyrus. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (54 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Virossa vastavalmistuneen lääkärin alkupalkka on n. 700 euroa kuussa. Tämä on johtanut siihen, että Viro kouluttaa lääkäreitä Suomelle ja Britannialle, onko se järkevää politiikkaa?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen
Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Yksi oire lisää tästä vinksahtaneesta lääkärikartellista joka meillä on ;) Mullakin on kaksi sukulaista ulkomailla maksamassa omat lääkärintutkintonsa (Virossa ja Venäjällä). Ja Viro ilmeisesti ainakin tekee ihan hyvin liikevaihtoa näillä koulutuksilla (~15 k€/hlö/v?) Eli lähes yhtä järkevää kuin tää viinaralli rajan takaa (vastaava oire kaksinaismoralistisesta alkoholipolitiikastamme, jossa suomalaiset pitää pitää juoppoina, ettei valtion verotulot laske).

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Eipä se taida virolaisille noita lukukausimaksuja maksaa, ja hekin painuvat ulkomaille. Norja on aina tietoisesti kouluttanut lääkäreitä liian vähän - saksalainen oppii nopeasti norjaa. Suomessakin muuten koulutetaan tällä hetkellä noin prosentti ikäluokasta lääkäreiksi, mikä ei ole vähän.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #4

Ehkä se ei mielestäsi ole vähän, mutta liian vähän se kuitenkin on, koska lääkäreistä tuntuu olevan pulaa. Kouluttamalla moninkertainen määrä lääkäreitä saataisiin heidän palkkatasonsakin alemmaksi, mikä olisi siunauksellista niin kansantaloudelle kuin potilaillekin.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #5

Otatko olleenkaan huomioon, mitä koulutus maksaa? Mistä rahat yliopistojen tiedekuntien laajentamiseen, ja opetusvoimien palkkaamiseen? Lääkärikoulutukseen tarvitaan muutakin, kuin luentosali. Opiskelijoita on nytkin aivan liikaa resursseihin nähden.Tuskin haluat, että vastavalmistunut lääkäri ensimmäisen kerran elämässään pääsee harjoittelemaan jotakin toimenpidettä Sinulla yöllä ensiavussa ilman ohjausta - mikä ei nykyäänkään tavatonta ole.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #6

"Otatko olleenkaan huomioon, mitä koulutus maksaa? Mistä rahat yliopistojen tiedekuntien laajentamiseen, ja opetusvoimien palkkaamiseen? Lääkärikoulutukseen tarvitaan muutakin, kuin luentosali."

Otetaas ihan sellainen sormiharjoitelma. Suomessa on noin 20 000 työikäistä lääkäriä. Heistä noin 65% tai 13 000 työskentelee julkisella sektorilla.

Julkisen sektorin lääkärien säännöllisen työajan keskiansio on noin 6250€/kk.

Siis, lääkäreiden palkkakustannukset julkisella sektorilla ovat konservatiivisellakin arviolla jonkin verran päälle miljardin vuodessa.

Mikäli lääkärien lisäkoulutus hillitsee lääkärien palkkatasoa edes 10% verran, tarkoittaa tämä käytännössä noin 100 miljoonan vuosittaista säästöä.

Sadalla miljoonalla kouluttaa 500 lääkäriä lisää per vuosi, mikä on kohtuullisen paljon, kun ottaa huomioon nykyisen koulutusmäärän.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #9

Viidensadan lääkärin kouluttamiseksi vuodessa lisää vuodessa pitäisi nykyisten tiedekuntien opiskelijamäärät melkein kaksinkertaistaa, ei se onnistu sadalla miljoonalla. Nykyhinnoin lääkärin kouluttaminen valmiiksi lisensiaatiksi maksaa ehkä 100 000 per nenä eli 500 lääkäriä kuusi vuotta on 300 miljoonaa.Se ei kuitenkaan riitä, koska tiedekuntien optusresurssit pitäisi kaksinkertaistaa, opetustiloja lisää, opettajia lisää, hyvin vaikea laskea loppusummaa.
Huonosti koulutetut lääkärit vasta kalliiksi tulevatkin.
NL:ssa oli paljon alipalkattuja lääkreitä, hoito oli varmaankin maailman huipulla?

"Jatkossa yliopistot tarvitsevat lääkärikoulutukseen entistä enemmän rahaa, koska valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuodesta 2016 alkaen lääkäreitä koulutetaan vuosittain noin 770, siis neljännes enemmän kuin nyt.

Käytännössä tämä tarkoittaisi noin 20–40 opiskelupaikan lisäystä vuosittain per tiedekunta.

Kaikki tiedekunnat ovat valmiita koulutusmäärien lisäämiseen, mutta ne vaativat yhteisellä päätöksellä lisärahaa 13?500 euroa opiskelijaa kohti vuodessa. Rahoitusneuvotteluja käydään tällä ja ensi viikolla yliopistojen ja opetus- ja kulttuuriministeriön kesken.

– Jos korvaus saadaan, se käytetään kliinisten opettajien palkkakustannuksiin. Pienryhmäohjaus vaatii lisää resursseja, sanoo Rönnemaa.

Rönnemaan mukaan lisärahoitus mahdollistaisi sen, että opettavat lääkärit voitaisiin palkata ympärivuotisiksi eikä vain opetuskausien ajaksi.

– Näin he voisivat tehdä tutkimusta opiskelijoiden loma-aikoina. Opettajia olisi myös helpompi saada, kun kuormitus pysyisi kohtuullisena, Rönnemaa sanoo.

Samoilla linjoilla on Tampereen yliopiston lääketieteellisen yksikön johtaja, professori Matti Lehto.

– Kliinisen opetuksen ryhmäkokojen ja opetuksen tason pitää säilyä vähintään ennallaan. Opetushenkilöstön määrän kasvattaminen on meille erityisen tärkeää, koska Tampereella opettajien määrä on lähimpänä kipurajaa. Lähes sama tilanne on Oulussa ja Kuopiossa."

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #11

Itse asiassa tein laskelmani "kalleimman" vaihtoehdon mukaan. Opetusministeriön mukaan lääkärin kouluttaminen on kalleinta Helsingissä, jossa tutkinnon hinnaksi tulee noin 180 000 euroa.

Laskelmasi on pielessä siinä, että sinun laskelmassasi lääkärikoulutus maksaa 100 000 vuodessa, vaikka todellisuudessa kustannus jakaantuu noiden vuosien ajalle. Näinollen 500 lääkärin lisäkouluttaminen maksaa kuin maksaakin tuon 100 miljoonaa per vuosi.

Tyypillisesti kustannuslaskelmiin on sisällytetty niin opetuksen henkilöstöresurssien, kuin *tilojenkin kustannukset.

Lisäksi, lisäopiskelijoiden kouluttamisessa voidaan ainakin osittain käyttää jo olemassa olevia resursseja, joten lisäkustannus on todellisuudessa jopa alhaisempi kuin tuo 180 000 € per uusi lääkäri. Tähän viittaa mm. se, että lainaamassasi jutussa yliopistot vaativat lisärahoitusta 13 500€/ vuosi / opiskelija, eivät 180 000/6 =30 000.

* Edit, korjattu huolimattomuusvirhe

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #11

Jo 2009 lääkäriksi kouluttaminen Helsingissä maksoi melkein 180 000 euroa. Pikkukaupunkien yliopistoissa merkittävästi vähemmän, joten tuo koulutus kannattaisikin siirtää Helsingistä muualle.

Miksi ei blogin esimerkkiin otettu myös diplomi-insinöörejä. Heitä taitaa jo olla työttämäksikin asti. Mutta niillä joilla on työtä on mahdollisuus kivuta palkkahaitarissa huipulle saakka ja sitten alkaa valittaa isoja veroja, joita joutuvat tuloistaan maksamaan.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #51

Ahkera lääkäri maksaa verorahoina parissa kolmessa vuodessa valtiolle takaisin koulutukseensa käytetyn rahamäärän.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Tuloerot ovat aina oikeudenmukaiset, kunhan ne muodostuvat vapaaehtoisessa vaihdannassa eli ilman väkivaltaa.

Jyrki Paldán

Uskonnolliset ja puhtaasti retoriset keskus... saarnat voidaan levittää muualla.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Kiitos, Jyrki, kelpo vastauksesta. Erityisesti perustelusi tekivät vaikutuksen.

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

OK! Tässä sulle 3 väkivallan muotoa, joilta on helppo sulkea silmänsä (itsepetos kun on ihmisen kuninkuuslaji):
1. rajallisen elintärkeän resurssi pitäminen poissa muiden käytöstä - esim. puhdas joumavesi, happi - tai sijainti. Sillä voi tappaa.
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176...
https://www.youtube.com/watch?v=s8oRnzSD4KE

2. muiden pitäminen velassa vastoin tahtoaan, eli korkojen estäminen putoamasta alemmas, kun ihmiset säästävät (pitävät muita velassa liikaa). Tällöin kaikki halukkaat eivät pääse teinaamaan niin paljon kuin haluaisivat. Varsinkin tilanteessa, jossa luonnonresursseja ei ole saatavilla omavaraiseen elannontekemiseen. Velkaorjuuttaminenkin on orjuuttamista!
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176...
https://www.youtube.com/watch?v=nibWVeOMqNE
https://www.youtube.com/watch?v=lGGW_qit_LQ

3. että estetään TES:eillä ja työlainsäädännöllä reilua kilpailua lääkärien koulutus- ja sertifiointimarkkinoilla ;) Tai että annetaan rajalliselle määrälle ilmainen koulutus, mikä vähentään kokonaisuudessaan tarjontaa, kun harvempi muu haluaa päälle maksaa omasta koulutuksestaan. Tämän seurauksena mm. kuolee jengiä leikkausjonoihin.

Kaikki nämä ovaat vähintään yhtä paljon väkivaltaa kuin valtion verotustoiminta ;)

Käyttäjän milkoaikio kuva
Milko Aikio

"Pian tulossa etyryhmäpolitiikkaa ravisuttava kirjoitus siitä, miten moni puolue vedättää itseään ja äänestäjiään keskittymällä siihen “mistä välistä” verot otetaan (eli kuka ne laitetaan tilittämään) ja kenelle tuet maksetaan – mikä ei välttämättä määritä kenen kustannukseksi/eduksi kyseinen vero/tuki oikeasti koituu."

Lyhytnäköisyys vaivaa tätäkin tulonsiirtoyhteiskuntaa. Tuskinpa se kuitenkaan johtuu pahasta tahdosta, vaan asiantuntemuksen puutteesta. Suurella osalla päättäjistä ei ole (koulutuksen tai kokemuksen tuomia) edellytyksiä tärkeiden taloudellisten päätösten tekemiseen. Moni valtuutettu ja kansanedustaja äänestää fiilispohjalta vain puolueen kannatusta silmälläpitäen.

Käyttäjän milkoaikio kuva
Milko Aikio

Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että sosiaalisen pääoman pitäisi laskea vastuuammattien palkkausta. Lääkäri kantaa vastuun elämästä ja kuolemasta. On potilaan etu, että lääkäri on palkkauksensa puolesta hieman immuunimpi korruptiolle ja potilaan hengen kustannuksella tapahtuvalle voitontavoittelulle. Ilman korkeaa palkkausta lääkärit joutuisivat työssään pohtimaan omia taloudellisia intressejään potilaan hyvinvoinnin sijaan.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Verkkouutiset: Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila haluaisi terveydenhuollon miljardien saamista tehokkaammin käyttöön. Tehokkuutta voisi etsiä esimerkiksi siitä, mihin lääkärit käyttävät työaikaansa.

Halilan mukaan nyt arviolta kolmensadan lääkärin työaika kuluu vuosittain yhteiskunnan vaatimien todistusten kirjaamiseen ja 500 lääkäriä haaskaa työaikansa toimimattomiin tietojärjestelmiin.

Joissakin yksityissairaaloissa lääkärit ottavat jo vastaan useita kymmeniä potilaita päivässä, kun tahti terveyskeskuksessa voi jäädä kymmeneen potilaaseen. Yksityisissä sairaaloissa toiminnan tehostaminen on tosin julkista puolta helpompaa paikoin myös siksi, että niissä voidaan erikoistua tiettyjen sairauksien hoitoon.

Lääkäriliitossa uskotaan, että lääkärivajeen sijasta Suomessa voi tulevaisuudessa olla ylitarjontaa lääkäreistä. Koulutusmääriä alettiin lisätä kymmenen vuotta sitten ja tämä jatkuu vielä pari vuotta. Nyt lääkärinkoulutuksen aloittaa reilut 600 opiskelijaa vuodessa. Vuonna 2016 aloituspaikkoja on 750.

Myös yksityisellä puolella arvioidaan, että lääkäreistä voi olla pian ylitarjontaa.

- Puheet lääkäripulasta ovat farssia. Suomessa on ehkä jo liikaakin lääkäreitä, Terveystalon ylilääkäri Juha Tuominen toteaa."

Keskussairaaloista ollaan nyt poistamassa sihteereitä, seuraavaksi pitää lääkärit panna konekirjoituskouluun - ollaan siirtymässä puheentunnistukseen, mikä merkittävästi hidastaa työntekoa. Aikaa potilaiden tapaamiseen on sitten entistä vähemmän. Onneksi itse osaan konekirjoituksen.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Just. Osaisitko kertoa, mitkä tahot hyötyvät eniten lääkäripulasta?

Minäpä autan: Lääkärit, joiden etuja Lääkäriliitto valvoo, sekä yksityiset terveyspalveluiden tuottajat, kuten Terveystalo.

Lääkärit siksi, että pula nostaa lääkäreille maksettavia korvauksia, ja yksityiset terveyspalveluiden tuottajat siksi että pula vaikeuttaa julkiseen terveydenhuoltoon pääsyä, ja ohjaa asiakkaita yksityisille palveluntarjoajille.

Toisin sanoen, vähän sama kuin Verkkouutiset olisi käynyt kyselemässä tupakkayhtiöiltä, onko tupakka vaarallista.

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

... lisäksi aika moni lääkäri tekee alle täysipäiväisesti töitä ja osa tekee konsulttihommia ja johtotehtäviä, joita voisi tehdä joku muukin kuin lääkäri. Tiedän paljon ihmisiä, jotka haluaisivat lääkärin tutkinnon - jotta tienestien ja sen tuoman taloudellisen turvallisuuden ansiosta olis mahdollisuus ottaa vapaata jonkin muun oman projektin tekemiseen!

Jos nyt esim. kolminkertaistettaisiin lääkärien koulutus, nykyiset lääkärit tietäisivät että 7 v päästä tuskin enää saa 1000 (nyky)euroa per päivystys, jolloin lääkärihommia kannattaisi nyt tehdä mahd. paljon kun sillä voi vielä kääriä kunnolla tuohta ja pitää lomaa sitten kun uusi isompi sukupolvi valmistuu. Tämä helpottaisi lääkäripulaa välittömästi ;)

Ja jos työnjakaminen tehdään kannattavaksi jopa ilman lääkäripulaa, niin ei jäisi kukaan niistä sit myöhemminkään täysin työttömiksi. Saisivat downshiftata ihan hyvällä omalla tunnolla aiheuttamatta pahenevaa lääkäripulaa.
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176...

Ja siinä osa-aikaisen työn sivussa ehtii hankkia vaikka lähihoitajan tutkinnon kakkosammatiksi, jolloin on osalla porukasta jatkuvampaakin rakenteellista joustovaraa.

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

En sano, että sosiaalisen pääoman pitäisi laskea palkkausta. Mutta että se hyvinkin voi vähentää tarvetta sille ja että palkka ei ole työn arvon tai arvokkuuden mittari millään tavalla. On toki joitain tapauksia, joissa on kannattavaa maksaa henkilölle ylisuurta palkkaa (tietyn tyyppistä "efficiency wage":a), ihan vain neutraloidakseen tämän suurimmat rahanhimot, jotta tälle ei jäisi intressiä vetää kotiinpäin. Tähän kuuluvat tahot, joiden pitää luovasti vastata isosta määrästä muiden varallisuutta - käytännössä isojen firmojen ja sijoitusrahastojen ylinjohto. (OIkeastaan poliitikotkin kuuluisivat tähän, mutta politiikka nyt vain tuntuu olevan joka tapauksessa eturyhmien välistä ryöstöpeliä ja kähmintää.)

Mutta en näe, miksi lääkärillä olisi taloudellista insentiviiä laiminlyödä velvoitteitaan tai olla huolimaton. Voitettavaa siinä ei juuri ole. Sen sijaan yksikin malpractice-tapaus voi haitata työmahdollisuuksia (ansaintamahdollisuuksia) selvästi tulevaisuudessa. Alemmilla tuloilla tämä uhko on vain vielä suurempi, kun ei voi juuri säästää tällaista varten.

Tarkoitatko "korruptiolla" lääkefirmojen harjoittamaa lahjontaa? Vai mitä muuta korruptiota voisi olla, joka uhkaisi potilaiden terveyttä?

Käyttäjän juhalehtonen kuva
Juha Lehtonen

"Mikä määrittää pääoman tuottotason? Miksi pääomalla on tuottovaatimus eli kustannus? Ts. miksi ihmisiä pitää palkita omistamisesta ja säästämisestä?"

Pääoman tuottotason määrää markkinat. Jos tuottotaso on nolla, niin kuka viitsii lainata riskillä rahansa tuntemattomalle? Kaverille voi sillä olettamalla, että jos kaveri ei maksa lainaa takaisin se on sitten entinen kaveri (terveisiä Tolvaselle, eipä ole nähty 25 vuoteen) ja onko kaveruuden menettäminen satasen väärtti. Muilta pitää saada tuottoa kompensoimaan luottotappiot, mitä riskialttimpi sijoitus, sen enemmän pitää saada tuottoa.

Ja tämä kun skaalataan miljoonalla, puhutaan rahamarkkinoista. Mm. tässä on hyvä artikkeli aiheesta: http://www.uusisuomi.fi/raha/73258-bjorn-wahlroos-...

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

jeps! riskipitoisista sijoituksista pitää saada korvaus - suhteessa riskittömän sijoituskohteen tuottoon!
Riskittömän sijoituskohteen (rahallisten säästöjen) tuoton (eli korkotason) taas pitäisi määritty ihmisten aikapreferenssin ja sijoitusmahdollisuuksien mukaan. Näin aika monenkin eri pääomateorian mukaan, mm. itävaltalaisten suosimien Mengerin ja Böhm-Bawerkin. Ja kun jengi säästää liikaa, sen riskittömän sijoituskohteen tuoton pitäisi mennä negatiiviseksi, jotta markkinat olisivat tasapainossa. Ja ei, nykysysteemissä markkinoilla ei ole automaattista korkomekanismia. Koska pankeilta ei lopu lainattava raha kesken, koska ne ei lainaa rahaa - vaan myöntää luottoa. Eikä se korkomekanismi bitcoinissa ja kultakannassakaan toimisi niin kuin Strömssössä tai Hayekilassa opetettiin ;) Kysy vaikka Rothbardilta.
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176...
https://www.youtube.com/watch?v=nibWVeOMqNE
https://www.youtube.com/watch?v=lGGW_qit_LQ

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Rahan luonteesta johtuen "riskittömiä sijoituskohteita" ei ole olemassa.

Rahasta enemmän: http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123703-raha...

Koko sarjakin kannattaa lukea.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Tuloeroja tarvitaan kannustimien ylläpitämiseksi ja taloudellisen toiminnan tehostamiseksi. On perusteltua väittää, että ilman minkäänlaisia taloudellisia kannustimia, keskimääräinen hyvinvointi tipahtaisi alemmalle tasolle kuin mitä keskiluokkaisen tai vaikka alemman neljänneksen keskimääräinen materiaalinen hyvinvoinnintaso olisi. Mistä esimerkkinä toimii vaikka NL.

Markkinataloudessa hinnanmuodostamisen mekanismin avulla toteutetaan resurssien optimointia vaihtoehtoiskustannuskien kautta eniten rajahyötyä ihmisille tuottaviin asioihin.

Kun hinnanmuodostuksen mekanismi perustuu vaihtoehtoiskustannuksiin, se sisältää luonnollisesti myös resurssien niukkuuteen perustuvat neuvotteluasemat. Näin ollen esimerkiksi koulutuspaikkojen määrät voivat olla suoraan yhteydessä toteutuvaan palkkatasoon, silloin kun koulutuspaikkojen määrät eivät määräydy suoraan sen mukaan, mikä tuleva palkkataso on. Ohjaako kysyntä ja tarjonta molempia tekijöitä, vai vaiko ainoastaan toista niistä?

Kirjoituksessa mainituista näkökulmista palkkakartellien tuloeroperusteiden aiheuttajana olen samaa mieltä, minusta ongelman voisi korjata muuttamalla yleissitovan TES:n mukaista tasapalkkajärjestelmää minimipalkkajärjestelmäksi, mutta todellisista seurauksista en voi luotettavasti päätellä mitään, ainoastaan olettaa ja arvailla.

Suomessa tuloerot ovat maailman pienimpiä Ginikertoimen perusteella. Ginikerroin ei tosin ole kovin hyvä tapa tarkastella tuloeroja, sillä yksittäinen indeksiarvo ei voi kovin paljoa eritellä sitä mistä tuloerot muodostuvat.

Minun henkilökohtainen käsitykseni nykytilanteesta on suurin piirtein tällainen:

Tuloerot köyhimpien ja keskituloisten välillä ovat Suomessa liian pienet kun taas tuloerot suuri tuloisten ja keskituloisten välillä ovat liian suuret. Aihettavina mekanismeina ovat työttömyysetuuksien tulonsiirtojen suuruudet suhteessa mediaanipalkkaan ja etuuksien säädöksistä seuraava tilanne, jossa tulonsiirtojen varassa elävien ja matalapalkkaisilla aloilla työskentelevien ihmisten välillä on olematon tuloero. Ansiotulojen progressiivinen verotus on niin jyrkkä ja varhain kiihtyvä, että se käytännössä tasapäistää kaikki huonohkolle tulotasolle. Vastaavasti pääomatulot ovat ainoastaan nimellisesti progressiivisia, ja kaikkein rikkaimmat ihmiset eivät näin ollen kohtaa varsinaista progressiivista verotusta.

Ratkaisuna tuloerotilanteen korjaamiseksi tasa-arvoisempaan suuntaan, olisi minun mielestäni verotuksen keventäminen matapalkkaisilla aloilla ja pienimmissä pääomatuloissa, progression siirtäminen eteenpäin ja kiinnittäminen mediaanipalkkaan, tulonsiirtojärjestelmien yksinkertaistamien ja niihin liittyvät pienet leikkaukset, sekä aidon veroprogression tuottaminen pääomatuloista hyötyville.

Mielestäni muuten Parkkisella on hyvin mielenkiintoisia juttuja näissä kirjoituksissaan, osa sisällöstä on mennyt vähän oman ymmärrykseni ylitsekin, mutta suosittelen tutustumaan aiempiin teksteihinkin. :)

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Kyllä! Kannustimet (insentiivit) on markkinatalouden ytimessä. Tän kirjoituksen pääpointti oli, että se tuloerojen tärkein kannustivin vaikutus pitäisi olla rakenteellisten epätasapainojen tasoittamisessa - eli kannustaa ihmisiä tekemään asioita, joista on pulaa. Kuten tutkimus antaa ymmärtää, rahallinen palkkio ei kovin tehokkaasti kannusta ihmisiä tekemään ENEMMÄN töitä. Varsinkaan, kun korkeatulotaso on etuoikeudella taattu.

Mikään ei sano, että mitään "matalapalkka-aloja" tarvitsee olla olemassa. Jos rajoitukset liikkuvuudelle poistetaan ja kysyntä- ja tarjonta saadaan kohtaamaan työmarkkinoilla, tarkoittaa joidenkin alojen matalapalkkaisuus vain joko sitä että (1) ihmiset haluavat kovasti tehdä ko. hommaa matalasta palkasta huolimatta tai (2) on paljon ihmisiä, joilla ei ole edellytyksiä osallistua tuottavasti kuin muutaman tyyppiseen työhön, joille ei enää juuri ole kysyntää. Nykyisellä jyviin ja akanoihin jakavalla koulutusjärjestelmällämme jälkimmäinen voi olla suurikin ongelma - ja sille järjestelmälle pitää todellakin tehdä jotain. Mutta tällä hetkellä ylitarjonta joillain aloilla (josta matalat palkat ja työttömyys johtuvat) on seurausta myös niistä keinotekoisista rajoitteista.

Kiitos kannustavasta palautteesta! Toivottavasti teksti on jatkossakin ymmärrettävää ja ajatuksia herättävää (:

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Ongelmana on, että kysymys "pulasta" on poliittinen, ei taloudellinen. Millä alalla on tällä hetkellä työvoimapulaa Suomessa (ts. ei ole tarpeeksi koulutettua väkeä tarvittaessa hoitamaan kysyntää)?

Oli vastaus mikä tahansa, se on nimenomaan poliittinen. Taloudellinen ratkaisu on nostaa palkkoja noilla "puutealoilla" ja vähentää niillä, joilla on liikaa. Mutta se, mikä on liikaa, on poliittinen kysymys, taas, ei taloudellinen. Samoin se, millä aloilla on liian vähän.

Mitään objektiivisesti oikeaa ratkaisua tai vastausta ei poliittisissa kysymyksissä koskaan ole. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Mitä tahansa tehdäänkin, se on aina jonkun mielestä huonompi ratkaisu, kuin hänelle edullisempi vaihtoehto.

Politiikassa ei etsitä "oikeaa" tai "parasta" ratkaisua, vaan ratkaisua, joka vastaa valtaenemmistön tahtoa - muodostui tuo "valtaenemmistö" sitten määrästä tai vaikkapa voimasta.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Kiitän blogistia perusteellisesta palkitsemisen epäoikeudenmukaisuuksien analyysistä. Tästä aihepiiristä pitäisi kirjoittaa paljon enemmän ja myös kansantajuisemmin. Aiheeseen törmäävät käytännön elämässä jopa useimmat kansalaiset.

Suomessakin on viime vuosina tapahtunut tulonjaon kohtuutonta ja perusteetonta eriytymistä. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Keskiluokka on saanut jatkuvasti maksaa korkeimmat veroprosentit. Kuitenkin osa keskiluokasta on vajoamassa vähävaraisten joukkoon.

Samaan aikaan suuryhtiöiden johtoportaalle on maksettu perusteettomia palkkoja, bonuksia ja eläke-etuja. Tätä ökyilyä vastaan on eduskunnassa näkyvimmin esiintynyt jopa Kokoomuksen Ben Zyskowicz.

Vuonna 2008 alkanut finassikriisi itse asiassa alkoi banksterien kohtuuttomilla bonuksilla keinottelusta. Tuo kriisi jatkuu yhä eikä osoita heikkenemisen merkkejä. Siitä kärsivät varsinkin vähävaraisimmat kaikkialla maailmassa, myös Suomessa.

Miljardöörit ja ökyrikkaat ovat yleensä yrittäneet välttää keskustelua palkitsemisen oikeudenmukaisuudesta. He tietävät, että joutuisivat tuollaisessa väittelyssä heikolle jäälle.

Mutta avuksi rientää joku Perussuomalaisten Risto Aallonharja. Eikö ökyilyn puolustajan pitäisi edustaa Kokoomusta, jonka tehtävänä on ajaa "sen yhden prosentin" etua? Kyllä kai Perussuomalaiset kuuluvat siihen blokkiin, joka puolustaa "meitä 99 prosenttia"?

Risto Aallonharjalle suosittelisin kuunneltavaksi hienoa Ylen Radioateljeen esitystä, jonka kuulin juuri äsken:
Radioateljee: Lauluja köyhyydestä
Tarinoita suomalaisesta köyhyydestä ja köyhyyden ja syrjäyttämisen aiheuttamista tunteista. Onko köyhällä oikeus sanoa tunteitaan ääneen, ilman että yhteiskunta tuomitsee heidät oman elämänsä epäonnistujiksi? Kuinka julma suomalainen yhteiskunta on omia köyhiään kohtaan? Käsikirjoitus ja ohjaus: Hanna Huhtamäki. Kertojat: Minna Haapkylä, Eero Saarinen ja Timo Välisaari. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.
Kuuntele klikkaamalla tästä: http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2370548

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Risto Aallonharja kirjoitti, kommentti 41:
"Haluatko varakkaan kansan vai köyhän kansan?"

Haluan varakkaan ja ennen kaikkea tasa-arvoisen kansan, joka pitää hyvää huolta myös heikoimmistaan. Yrittäminen on ilman muuta hyvä asia, mutta yritysjohtajien ökyily ja etuilu pois suljettua. Veroparatiisivaltiot on satava tiukkaan boikottiin.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Hyviä näkemyksiä: Veroparatiiseihin tehoaa tosiaankin vain lakisääteinen boikotti, eivät mitkään kv-sopimukset tai "moraali".

"Varakas kansa" on myös mielenkiintoinen näkökohta, mitä sillä oikein tarkoitetaan? "Kansallinen varallisuus" ei kerro oikeastaan mitään kansalaisten varallisuudesta yleisesti tai kansalaisten elintasosta yleisesti. Kerjäläinen on kerjäläinen niin rikkaassa kuin köyhässäkin maassa. Tämä näkyi hyvin rikkaassa USA:ssa, joka on ainoa kehittynyt teollisuusvaltio, jossa on kuollut rauhan aikana ihmisiä nälkään.

Kansallisen hyvinvoinnin mittarina tulee pitää heikoimmin toimeentulevan desiilin elintasoa. Rikkailla menee ihan hyvin niin Suomessa kuin Swazimaassakin.

Käyttäjän KaarleAkkanen kuva
Kaarle Akkanen

Tuloeroja pitää olla. Se kertoo terveestä yhteiskunnasta.

Käyttäjän hietanenkaija kuva
Kaija Hietanen

Mielenkiintoinen kirjoitus. En väitä että ymmärsin kaikkea, en ole lukenut taloustidettä, mutta monesta asiasta olen kyllä samaa mieltä. Tasa-arvoisesta palkasta otan aina mielelläni esimerkiksi tasa-arvomaa Tanskan, jossa olen asunut. Palkat ovat paljon tasa-arvoisempia Tanskassa, ja ihmisiä ei lokeroida sen mukaan mitä he tekevät läheskään niin paljon kuin Suomessa. -Luulisi kansantaloudelle myös olevan viisasta pitää tasa-arvoisempia palkkoja, koska se lisäisi rahan kulutusta, sen lisäksi että lisäisi tyytyväisyyttä ja luultavasti parantaisi myös työpanosta(Koska alemmissa palkkaluokissa sillä on merkitystä, onhan kysymys myös työn arvostuksesta) Tanskalaiset on moneen kertaan rankattu maailman onnellisimmaksi kansaksi, ja uskon, että työn erilainen arvostus (mikä näkyy myös palkassa) on siihen yksi tärkeä syy. -Tällaisella on varmasti yhteiskunnan yhteinäisyydenkin kannalta todella suuri merkitys.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Meillä onkin tapahtunut iso muutos melko lyhyessä ajassa. Kuilu iso ja pienipalkkaisten ja iso- ja pieneläkeläisten välillä on auennut ammottavaksi. Ei tee hyvää kansantaloudellekaan. Isotuloiset käyvät tuhlaamassa rahansa ulkomailla ja sitten tulevat tänne valittamaan isoja veroja ja vaatimaan veroalea. En ymmärrä sitä lainkaan, että joidenkin pitäisi saada poimia kaikki rusinat kaikista pullista.

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Kiitos!

Tanskassa käsittääkseni on huomattavasti joustavammat työmarkkinat, joilla turvallisuutta ei yritetä saavuttaa jäykkyydellä. Tämän seurauksena on luultavasti myös vaikeampi ylläpitää tiettyjen ammattiryhmien etuoikeuksia. Pitäisi tietysti perehtyä tarkemmin ko. työmarkkinaan, ennen kuin voi sanoa että tämä olisi selittävä tekijä pienemmille tuloeroille.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Kaarle Akkanen kirjoitti, kommentti 45:
"Tuloeroja pitää olla. Se kertoo terveestä yhteiskunnasta."

Taas astuu esille perussuomalainen, joka puolustelee tuloeroja. Mikä puolue tuo Perussuomalaiset oikein on? Olen kuvitellut, että se puolustaisi vähävaraisia, sorrettuja ja solvaistuja. Pääomapuolueiden edustajat eivät sen sijaan kehtaa astua esiin näin epäilyttävässä kysymyksessä.

Akkasen kannattaa lukea kommentti 46. Voin pitkälti yhtyä sen näkemyksiin.

Sami Ilvonen

Etkö sie kvartaaliapina saanu sanottua tuota potaskaa jota kukaan tolkullinen ei jaksa lukea lyhyempään versioon?

Puhumattakaan siitä että sulla olis pienintäkään havaintoa missä asemassa ne köyyhimmät oikeasti ovat.

Siis ne jotka on sen grafiikan alapuolella mitä sulla ei varmaan edes näy missään.

Puhumattakaan että sinä piittaisit heistä sitä vähääkään.

Mutta onhan se kiva viisastella ja puhua scheissea kun itse juo lattea.

Eikö niin?

Sami Ilvonen

Jatketaan vielä. Teeppä opus tuloista ennen ja jälkeen EURON. Lopeta siihen kun alkaa ja loppuu vaikka 8. vuotta sen jälkeen.

Ja muunna ne kaikki markoiksi erot Pääministerin ja johtajien palkoista loppuen mitä olivat markoissa ennen euroa markoissa ja sen jälkeen loppuen mitä ovat nyt.

Taitaa jäädä tekemättä.Poika.

Tai jos saat tehtyä niin ilmoita.

Puhumattakaan siitä että millaisia ovat oikeasti toimeentulo tai ns. PERUSTURVA tässä maassa verrattuna muihin (ei itäblokin maihin ja Kreikkaan). Siihen ei kuulu sitten Ansiosidonnainen joka on tämän maan ainoa turva jolla tulee toimeen. (nykyisin 400 päivää)

Mutta ehkä sun on parempi lässyttää jonninjoutavaa paskaa jota kukaan ei osaa lukea loppuun asti kun et osaa tiivistää.

Voi olla etten minäkään.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "Ja jos joku väittää että seksuaalinen kanssakäyminen on sitä arvokkaampaa mitä enemmän siitä maksetaan, sallinette allekirjoittaneen olla hyvin eri mieltä"

Allekirjoittanut taitaa tässä olettaa, että maksaminen tarkoittaa vain sitä, että siirretään euroja (tai jossain muussa valtiossa sen maan virallisia valuuttayksiköitä) henkilöltä toiselle.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Totta kai tuote/palvelu on juuri niin arvokas, kuin mitä siitä maksetaan. Sitähän se "maksaminen" on.

Kokonaan toinen asia on, että joillain tuotteilla/palveluilla on muitakin aspekteja kuin taloudellinen.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Niin, ja maksaa voi muillakin tavoilla kuin antamalla toiselle euroja. Esimerkiksi seksuaalisesta kanssakäymisestä "maksuna" voi olla vaikkapa tuhansia kuntosalilla hikoiltuja tunteja ja kymppitonnin parturi- ja vaatekulut, tai luopuminen kaveriporukan korttipeli-illoista ja seksuaalisesta kanssakäymisestä tai sen yrittämisestä kenenkään muun kanssa. Molemmissa esimerkeissä panostus on valtava, mutta euroja ei siirry "palvelun" tarjoajalle.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #65

Olet väärässä, kuten itsekin toteat. Kyllä euroja siirtyy nimenomaan palveluntarjoajalle: kuntosaliyrittäjälle, vaatekauppiaalle jne., joiden palveluja on tosiasiassa käytetty.

Sen sijaan kaveripiirin korttijengin seura ei näköjään ole minkään arvoista - paitsi jos oletetaan mahdollisten menetettyjen voittojen arvo.

Kaikki voidaan mitata rahassa, jos halutaan. Kaikella ei ole arvoa. Ja ennen kaikkea, kaikki, läheskään kaikki, sanoisin jopa suurin osa, seksuaalisesta käyttäytymisestä EI ole palvelua.

Niin, ellei tähän sitten sotketa jotain sosiaalisia "arvoja", "arvostuksia" jne., mutta se mennee blogin aiheen ulkopuolelle.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #69

Jouko Heyno: - "Kyllä euroja siirtyy nimenomaan palveluntarjoajalle: kuntosaliyrittäjälle, vaatekauppiaalle jne., joiden palveluja on tosiasiassa käytetty."

Eivät kuntosaliyrittäjälle ja vaatekauppiaalle siirtyneet eurot liity mitenkään seksuaalisen kohtaamisen "hintaan". Aivan samalla tavalla kuin vaikkapa matkakulut Saksaan eivät liity mitenkään siihen, kuinka paljon joku käytetty Mersu Saksassa maksaa. Sen hinta on se, mikä siitä siellä maksetaan, eikä siihen kuulu millään tavalla se, paljonko ostajan piti maksaa päästäkseen Saksaan sitä hakemaan.

- "Sen sijaan kaveripiirin korttijengin seura ei näköjään ole minkään arvoista - paitsi jos oletetaan mahdollisten menetettyjen voittojen arvo."

Miten niin ei ole minkään arvoista? Minusta ainakin se on todella arvokasta.

- "Kaikki voidaan mitata rahassa, jos halutaan."

Niin voidaan, mutta halutaanko? Minä en halua.

- "Ja ennen kaikkea, kaikki, läheskään kaikki, sanoisin jopa suurin osa, seksuaalisesta käyttäytymisestä EI ole palvelua."

Sinua mukaillen: kaikki voidaan tulkita palveluksi.

- "Niin, ellei tähän sitten sotketa jotain sosiaalisia "arvoja", "arvostuksia" jne., mutta se mennee blogin aiheen ulkopuolelle."

Minusta ei saisi mennä. Minua häiritsee se, jos kaikkea mitataan tai pyritään mittaamaan rahassa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #73

"Eivät kuntosaliyrittäjälle ja vaatekauppiaalle siirtyneet eurot liity mitenkään seksuaalisen kohtaamisen "hintaan". Aivan samalla tavalla kuin vaikkapa matkakulut Saksaan eivät liity mitenkään siihen, kuinka paljon joku käytetty Mersu Saksassa maksaa. Sen hinta on se, mikä siitä siellä maksetaan, eikä siihen kuulu millään tavalla se, paljonko ostajan piti maksaa päästäkseen Saksaan sitä hakemaan."

Tällä logiikalla myöskään rahti ei kuulu hintaan, jos Mersu on tuotu Suomeen.

"Miten niin ei ole minkään arvoista? Minusta ainakin se on todella arvokasta."

Montako euroa?

"- "Kaikki voidaan mitata rahassa, jos halutaan."

Niin voidaan, mutta halutaanko? Minä en halua."

En minäkään. Esitin asian ehkä huonosti. Totesin, että kaikella ei ole arvoa. Sellaista, jolla ei ole arvoa, ei voi rahassa mitata. Korttiringillä ei kaikille ole arvoa. Toisille on. Jos on, se arvo voidaan mitata rahassa.

"Sinua mukaillen: kaikki voidaan tulkita palveluksi."

Joo, ja kaikki voidaan tulkita hiukkasten liikkeeksi. Mutta "palvelu" terminä sisältää reaalimaailmassa ajatuksen palvelijasta ja palvelun kohteesta. Se, että kohde nauttii, ei tarkoita, että palveluntuottaja nauttii. Jos nauttisi, hän kait tekisi sen ilmaiseksi, palvelematta.

"Minua häiritsee se, jos kaikkea mitataan tai pyritään mittaamaan rahassa."

Niin minuakin. Kirjoitin "voidaan".

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen Vastaus kommenttiin #65

Tarkoitin sitä, että kun jostain toiminnasta hyötyvät molemmat osapuolet, voi kysyntä ja tarjonta kohdata ilman että kummankaan osapuolen tarvitsee kompensoida toisilleen tähän osallistumisesta. Transaktio/toiminta voi olla arvokas molemmille osapuolille, vaikke siinä liikukaan rahaa. Toinen esimerkki on harraste teatteri tai musiikkiesitys: lippujen hinta ei vastaa ollenkaan esitykseen valmisteluun käytettyä työmäärää, sillä esiintyjät ovat valmistelleet sen osittain myös omaksi ilokseen. Rahallinen maksu (tai kompensointi muulla tavoin) kertoo usein siitä, että toinen osapuoli suostuisi tätä suoritetta muuten tekemään (tarvittavissa määrin).

Jani, ne kustannukset mitä kuvaat tässä on investointia eroottiseen ja sosiaaliseen pääomaan ;) Se on hyvin eri asia kuin itse seksuaalisen kohtaamisen markkinahinta. Ja (täysin sivuhuomautuksena), että joku voi oikeasti nauttia siitä treenaamisesta tai shoppailusta, jolloin niilläkään ei tälle ole subjektiivisesti suurta kustannusta.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #71

Tarkoitatko, että se kompensointi voi tapahtua vain ja ainoastaan rahalla?

Ja niinhän siitä treenaamisesta tai shoppailusta voi nauttia, mutta se on yksilöstä kiinni, eikä siten mielestäni kuulu tähän. Pointtini oli, että sille, joka siitä treenaamisesta tai shoppailusta ei nauti, kyseessä on kustannus. En ole lukenut asiasta tutkimuksia, mutta silti uskallan väittää, että sellaisiakin treenaajia ja shoppailijoita löytyy.

Käyttäjän MikaPeltokorpi kuva
Mika Peltokorpi

Suomessa ei ole tuloeroja. Tai ainakin ne ovat erittäin pienet. Tuloverotukseen pitäisi saada katto, ettei siitä tule kannustinloukku.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Höh. Totta kai Suomessa(kin) on tuloeroja. Kaikissa yhteiskunnissa on. Tuloerot on tilastollinen käsite, samoin niiden kasvu tai tasaaminen. Kyse on kansantalouden mekanismeista. Kansantaloudessa on oleellista muutos ja sen suunta, ei staattinen, kuvitteellinen tilanne. Tuloeroilla ei ole merkitystä, tuloerojen kasvulla on, noin karkeasti jaotellen.

Parkkinen viittaa otsikossa näiden tuloerojen "oikeutukseen" tai sellaisen puutteeseen. "Oikeutus" on moraalinen asia, ei kansantaloudellinen. Siksi "oikeutuksen", politiikan, sotkeminen kansantalouden mekanismeista keskusteluun on absurdia, mieletöntä. Politiikka on tahdonvallan asia, kyse on siitä, mitä hallutaan. Kansantlaoustiede on juuri sitä, tiedettä. Siihen ei kuulu "oikea" eikä "väärä" tai muut vastaavat moraalinäkökulmat.

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Taloustiede on ala joka tutkii ihmisten käyttäytymistä resurssien allokoinnin suhteen. Ja se tutkii paljon kannustimia! Kannustimilla voidaan sanoa olevan funktioita talousjärjestelmässä. Hintamekanismit ovat merkittäviä kannustimia. Jos jokin hintamekanismi ei pääse (esim. ulkoisen rajoitteen seurauksena) toimimaan kannustimena niin kuin se pitäisi, sillä ei ole enää insentiivifunktiota.

Usein se, että jollain on jokin funktio/tarkoitus, jolla katsotaan olevan haluttuja vaikutuksia (esim. niukkuuden vähentäminen tasoittamalla rakenne-eroja), niin sitä voidaan pitää "oikeutettuna". Jos määritellään asioita, joita talousjärjestelmältä halutaan ja jokin mekanismi ei enää edistä sitä, niin silloin sen oikeutus häviää.

Oikeutus riippuu tietysti siitä, millaisia normatiivisia tavoitteita talousjärjestelmälle on asetettu. Jos esim. talousjärjestelmän pohjimmaisena tavoitteena olisi ylläpitää jakoa selkeisiin "luokkiin" tai muihin "eturyhmiin" ja konfliktia näiden välillä, niin silloin toki tuloeroille on selkeäkin oikeutus (:

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #72

Tässä on nyt tullut pari perusvirhettä, jotka usein tehdään, ja jotka tekevät yhteiskunnallisista asioista, ja ennen kaikkea kansantaloudesta, keskustelemisesta niin vaikeaa. Joten korjataanpa:

"Taloustiede on ala joka tutkii ihmisten käyttäytymistä resurssien allokoinnin suhteen."

Taloustiede EI tutki ihmisten käyttäytymistä resurssien allokoinnin, tai minkään muunkaan, suhteen. Taloustiede tutkii kansantalouden mekanismeja. Ihmisten käyttäytymistä resurssien allokoinnin - tai minkään muunkaan suhteen - tutkii sosiologia. Se, että "allokoinnin" sijasta käyttäisi suomea, paljastaisi tilanteen.

"Ja se tutkii paljon kannustimia!"

Ei tutki. Kannustimet ja niiden vaikutus kuuluvat sosiologian alaan.

"Jos jokin hintamekanismi ei pääse (esim. ulkoisen rajoitteen seurauksena) toimimaan kannustimena niin kuin se pitäisi, sillä ei ole enää insentiivifunktiota."

Tässä juuri se ero: Kansantaloustieteesssä ei ole mitään "niin kuin sen pitäisi" -tilannetta. Se, että jonkin "pitäisi toimia jollain tavalla" on politiikkaa, ei tiedettä.

"Usein se, että jollain on jokin funktio/tarkoitus, jolla katsotaan olevan haluttuja vaikutuksia (esim. niukkuuden vähentäminen tasoittamalla rakenne-eroja), niin sitä voidaan pitää "oikeutettuna"."

Tämä on politiikkaa, ei kansantaloustiedettä. Tieteeseen ei ylipäätään kuulu sellaiset käsitteet kuin "oikea" ja "väärä", "hyvä" ja "paha" jne.

"Jos määritellään asioita, joita talousjärjestelmältä halutaan ja jokin mekanismi ei enää edistä sitä, niin silloin sen oikeutus häviää."

Kuten totesin, tämä "haluaminen" ei ole kansantaloustiedettä, vaan politiikkaa.

"Oikeutus riippuu tietysti siitä, millaisia normatiivisia tavoitteita talousjärjestelmälle on asetettu."

Jos tämä nimenomaan ei ole politiikkaa, niin ei sitten mikään.

" Jos esim. talousjärjestelmän pohjimmaisena tavoitteena olisi ylläpitää jakoa selkeisiin "luokkiin" tai muihin "eturyhmiin" ja konfliktia näiden välillä, niin silloin toki tuloeroille on selkeäkin oikeutus (:"

Katso edellä politiikasta. Kansantalouden mekanismit ovat "epäpoliittisia", ne ja niiden todellisuus on mitä on, riippumatta siitä, onko niille "oikeutus". Aivan samoin ydinfysiikka tutkii hiukkasten toimintamekanismeja, riippumatta siitä, onko atomipommin rakentamiselle oikeutus vai ei.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Ilman tuloeroja voisimme lopettaa kansalaisia nöyryyttävät sosiaaliset avustukset kuten lapsilisät ja maataloustuet.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Tuure Parkkinen kirjoitti, kommentti 72:
"Oikeutus riippuu tietysti siitä, millaisia normatiivisia tavoitteita talousjärjestelmälle on asetettu. Jos esim. talousjärjestelmän pohjimmaisena tavoitteena olisi ylläpitää jakoa selkeisiin "luokkiin" tai muihin "eturyhmiin" ja konfliktia näiden välillä, niin silloin toki tuloeroille on selkeäkin oikeutus (:"

Tämän kirjoituksen aihe on todella tärkeä. Kysymys on tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Palkkaeroista puhumisessa on siis kysymys reiluudesta ja ahneuden kritiikistä eikä suinkaan kateudesta, niin kuin suurituloiset ökyilijät ovat jatkuvasti väittäneet.

Kysymys on myös talousjärjestelmän kritiikistä. Tämä nykyinen talouskriisi lähti nimittäin liikkeelle joskus v. 2007 järjettömistä ja kohtuuttomista bonuksista, joita meklareille ja bankstereille maksettiin virtuaalirahalla tehdyistä konnankoukuista. Ja kun pankki meni nurin, veronmaksajat pantiin hoitamaan valtavat kulut, joiden hoitamiseen ökyilijöillä ei ollut kykyä eikä halua.

Blogin otsikossa sanotaan, että tuloeroille ei ole Suomessa juuri mitään oikeutusta. Korjaisin otsikkoa muotoon: Nykyisille järjettömille tuloeroille ei ole mitään oikeutusta (ei Suomessa eikä missään muuallakaan).

Tämän teeman kipeästä ajankohtaisuudesta johtuu, että raharikkaat eivät ole halunneet osallistua keskusteluun. Asia on heille liian hankala ja kiusallinen.

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Talouskriisi ei lähtenyt liikkeelle bonuksista, vaan kiinteistökuplasta sekä valtion tukemista, täysin luottokelvottomista ja ylivivutetuista asuntolainoista. Asunnot nyt kuplaantuu väkisinkin sijainnin monopoliluonteen vuoksi, ja omistusasumisparadigmamme asuntolainatukineen on tämän ongelman typerää oireidenhoitoa:
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176...

Bonukset, joita jaettiin johdolle bailouteista huolimatta olivat lähinnä monia ärsyttänyt sivujuonne, joka ei sinänsä juuri syventänyt itse kriisiä muuten kuin ylläpitämällä johdon insentiivejä ylläpitää ylisuuria riskejä lisäbailoutien toivossa.

Suuretkin tuloerot voivat olla oikeutettuja, jos ne perustuvat ihmisten omiin valintoihin. Eikä se välttämättä olisi epätasa-arvoinen lopputulos - osa voi preferoida vapaa-aikaa ja valinnanvapautta ammatissaan enemmän kuin ostovoimaa. Mutta nykyisin tuloeroissa on paljon epäoikeudenmukaisuutta monopoliresurssien, korkojen nollarajan (pääoman minimipalkan) ja vaihtoehtojen puutteen vuoksi.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

"Suuretkin tuloerot voivat olla oikeutettuja, jos ne perustuvat ihmisten omiin valintoihin."

Uskallan epäillä, että vuodesta toiseen jatkuva päätoiminen aito kerjäläisyys on missään päin maailmaa yhdenkään kerjäläisen oma valinta. Ja se on tuloeroa, jos mikä.

Se, mitä tässä näyttää menevän sekaisin, on kansantlaouden mekanismien tuntemus ja se, mitä oikeasti halutaan. Halu ei muuta noita mekanismeja, lainalaisuuksia. Se voi muuttaa vain sitä, miten niitä hyädynnetään, käytetään, toteutetaan.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Tuure Parkkinen kirjoitti, kommentti 76:

"Talouskriisi ei lähtenyt liikkeelle bonuksista, vaan kiinteistökuplasta sekä valtion tukemista, täysin luottokelvottomista ja ylivivutetuista asuntolainoista."

Kiinteistökuplaakin pyöritettiin pankeissa. Banksterit myivät kelvottomia lainapaketteja ja keräsivät ansaitsemattomia bonuksia. Järjestelmän karmeuksiin kuuluu myös se, että luottoluokituslaitos antoi hyvät arviot suurpankista, joka kaatui kohta katastrofaalisin seurauksin.

Toimituksen poiminnat