TuureParkkinen Eturyhmäpolitiikkaa, oireidenhoitofokusta, merkantilismia, monopoleja ja kasvuRIIPPUVUUTTA kyseenalaistaen. Juuribugin ratkaisemista ja pelisuunnittelunäkökulmaa ehdottaen. "If you want the truth to stand clear before you, never be for or against."

“Suomi Oy Ab” on surkea analogia

Miksi kansantalouksien ei pidä pyrkiä ylijäämiin tai yhtenäiseen strategiaan ja visioon.

Näin vaalien alla alkaa varsinkin Kokoomuksen puolella nähdä taas sloganeita tyyliin: “Suomi Oy Ab nousuun!” Viisailta konsulttiyrityksiltä satelee strategisia ohjeita samaan analogiaan vedoten. Koska ainakaan valtion kokoa suomalainen oikeisto ei yleensä halua nousuun, tarkoitetaan ”Suomi Oy Ab:llä” Suomen kansantaloutta.

Väitän tässä tekstissä että kotitalous on yritystä huomattavasti parempi analogia kansantaloudelle. Yritysanalogia ymmärtää kansantalouden tuottaman lisäarvon ja ylijäämän täysin väärin ja tukee täysin tuottamatonta merkantilismia.

  1. Yritykset tavoittelevat voittoja “viivan alle” ja tilittävät ylimääräiset voitot yrityksen ulkopuoliselle taholle, omistajille. Kotitaloudet ja kansantaloudet ovat olemassa itseään, omia jäseniään varten, eikä näiden pitäisi pyrkiä voittoon, eli rahalliseen (fiskaaliseen) ylijäämään. Ainakaan tällaista voittoa ei ole tarkoitus tilittää jollekin ulkopuoliselle taholle.
  2. Yritykset kilpailevat asiakkaista ja työntekijöistä, ja tämä kilpailu johtaa asiakkaille ja työntekijöille hyödyllisiin tuloksiin valinnanvaran kautta. Kansantaloudet ja kotitaloudet eivät kilpaile samalla tavalla ihmisistä. Edellä mainitussa kilpailussa yritysten on tarkoitus mennä konkurssiin (tai muutoin lopettaa toimintansa), kun ne häviävät kilpailussa toisille, jotka valtaavat näiden markkinat, eikä yritys enää pysty tuottamaan tarpeeksi lisäarvoa omistajilleen. Kansantalouksille ei ole tällä hetkellä vastaavaa konkurssiprosessia, jossa näiden kansalaiset ja luonnonvarat siirtyisivät jonkin toisen kansantalouden alaisuuteen.
  3. Lisäksi yritysanalogia puoltaisi mm. selkeän yhteisen strategian, vision ja suunnan muodostamista. Mutta kansantalous ei ole joukkue vaan ekosysteemi. Sen terveys, kestävyys ja antifragiilius pohjautuu ennemmin monimuotoisuuteen ja hajautukseen kuin yhtenäisyyteen ja resurssien keskittämiseen.

Tarkennetaan vähän:

1. Kaikkea lisäarvoa ei siirretä rahallisena voittona
Voidaan tietysti sanoa, että kansantalous tuottaa lisäarvoa kansalaisilleen. Monissa talousteorioissa tällaisen hyödyn (l. utiliteetin) maksimointi usein katsotaan jopa kansantalouden tarkoitukseksi ja sen tehokkuuden mittariksi. Mutta tämä lisäarvo, ”ylijäämä”, ei ole rahallista voittoa ”viivan alle”, eli sitä että tulot ylittäisivät menot. Se on sitä, että samoilla kustannuksilla, eli samalla vaivalla ja riskillä, saadaan tuotettua enemmän reaalista hyötyä. Tämän seurauksena joko reaalitulot (ostovoima) kasvavat tai ihmisille jää enemmän vapaa-aikaa.

Mutta reaalisten kustannusten väheneminen ei tarkoita rahallisten palkkojen laskua suhteessa tuotteiden hintoihin. Suljetussa taloudessa rahalliset tulot eivät koskaan ylitä menoja. Kaikki tulot ovat aina jonkun toisen menoja. Tämä seuraa ihan siitä matemaattisesta identiteetistä, että kaikissa transaktioissa on aina maksaja ja maksun saaja.

Avoimen talouden, kuten ulkomaankauppaa käyvän kansantalouden, rahallinen ylijäämä on vaihtotaseylijäämä. Tällainen ylijäämä tarkoittaa vain sitä että jokin muu kansantalous jää kyseiselle kansantaloudelle velkaa. Toisten pitäminen velassa ei ole nettomääräisesti kovin tuottavaa. Mutta toki velkoja voi sillä pitää velallista kontrollissaan ja lypsää tältä luonnonresursseja ja halpaa työvoimaa (kuten nykyisessä uuskolonialismissa on tapana kehitysmaille tehdä).

Yritysten tekemät voitot eivät jätä muita näille velkaa, sillä voitot voidaan joko maksaa ulos osinkoina, tai ne voidaan muuttaa reaaliseksi pääomaksi lisäinvestoinneilla (jolloin rahat maksetaan ulos investoinneissa käytettävän työn palkkoina).*

2. Kilpailua kyllä - mutta mistä?!

On helppo hokea mantrana, että ”kilpailu on aina hyväksi”. Mutta on erittäin olennaista huomata, mistä/kenestä kilpaillaan. Yritysten välinen kilpailu hyödyttää asiakkaita, työntekijöitä ja omistajia. Mutta kun kansantaloudet kilpailevat yrityksistä, se hyödyttää suoraan yrityksiä. Monissa tapauksissa tämä voi tarkoittaa jopa yritysten välisen kilpailun rajoittamista tai tekemistä epätasaisemmaksi. Reilu kilpailuhan ei ole yksittäisen yrityksen edun mukaista – etuoikeudet ovat. Kuvittele jalkapalloliiga, jossa joukkueille olisi eri tuomarit, tuomarit saisivat keksiä omia joukkueitaan koskevat säännöt ja joutuisivat kilpailemaan siitä, mitä joukkueita pääsisivät viheltämään?

Tietysti, jos kansantaloudet tai niitä pyörittävät valtiot kilpailisivat suoraan kansalaisista, tilanne olisi toinen. Tällainen kilpailu voisi olla varsin tehokas korvike tai komplementti demokratialle: Ihmiset voisivat äänestää jaloillaan ja valita suoraan millaisen hallinnollisen muodon (valtion) alaisuudessa haluavat elää, sen sijaan että yritetään pakottaa kaikki johonkin yhteiseen kompromissikonsensukseen. Tämä kuitenkin edellyttäisi täysin vapaata muuttoliikettä ja jotain mekanismia, jolla maa-alueet ja muut luonnonvarat voisivat siirtyä muuttovirtojen mukana ”valtiolta” toisen alaisuuteen. Tällaisella ajatuksella on leikitelty kirjan Fixing the Root Bug liitteessä ”6.3.3: A Hypethetical Alternative to Democracy: Competing Governance Forms for Natural Resources”.

3. Kovuus ja keskittäminen eivät ole vahvuutta, vieläkään

Toki on hyvä, että johdonmukaisella julkisella päätöksenteolla luodaan jonkinlaista ennustettavuutta ja luottamusta markkinoille, jotta investointeja uskalletaan tehdä. Esimerkkejä tästä ovat ennustettavasti ja uskottavasti nousevat hiiliverot ja julkisten investointien johdonmukaisuus. Mutta kaikkien panosten keskittäminen yhteen toimialaan tai toimialan sisällä yhteen teknologiaan tai standardiin on sekä vaarallista että kehitystä rajoittavaa.

Yhteenveto:

Ajatus kansantaloudesta yrityksenä ja vaihtotaseesta sen tuottamana lisäarvona on varmasti vahvasti nykyisen merkantilistisen kilpailukykypolitiikan ytimessä. Pertti Alasuutari (2004, p. 5) nimitti "Oy Suomi Ab":ksi "heti Suomen itsenäistymisestä alkanutta ... suomalaista yhteiskuntajärjestystä", jossa "tuli suojatullein ja erilaisin tuontikielloin tai -rajoituksin suojautua maailmanmarkkinoilta", jotta "maan rajojen sisällä voitiin
hoitaa 'kansantaloutta' poliittisessa mielipiteenmuodostuksessa omaksuttujen arvojen ja tavoitteiden mukaisesti". Valitettavasti tämä ajatusmalli on selviytynyt ulkomaanmarkkinoille avautumisen jälkeiseenkin aikaan ja tekee siinä paljon tuhoa.

Paul Krugmanin kanssa en ole läheskään kaikesta samaa mieltä, kuten en juuri kenenkään yksittäisen taloustieteilijän. Mutta tässä ihan asiallista vinoilua meidän (alinta viivaa tuijottaviksi bisnesmiehiksi koulutettujen) talousinsinöörien suuntaan:

“Tell a group of businessmen that a country is like a corporation writ large, and you give them the comfort of feeling that they already understand the basics. Try to tell them about economic concepts like comparative advantage, and you are asking them to learn something new. It should not be surprising if many prefer a doctrine that offers the gain of apparent sophistication without the pain of hard thinking.” – Competitiveness – A dangerous obsession (1994, Foreign Affairs, vol. 73, no. 2, pp. 28-44, p. 39)

Jonathan Haidt summeeraa harhaanjohtavien vertauksien vaaran:

"Our life is the creation of our minds, and we do much of that creating with metaphor." ... "With the wrong metaphor we are deluded; with no metaphor we are blind." – The Happiness Hypothesis (2006, p. 201)

Valtio tai julkinen sektori on tietysti eri asia kuin kansantalous. Näiden tavoitteet ja velkaantumisen luonne poikkeavat selvästi toisistaan. Jännityksen ylläpitämiseksi jätetään keskustelu valtion, yritysten ja kotitalouksien veloista toiseen kirjoitukseen.

Kilpailusta ja kilpailukykypolitiikasta lisää kirjan Fixing the Root Bug (Kindle, iBooks, painettu) luvuissa:

  • 1.1.9 Companies as Competing Organizational Forms (Because Institutions Suck at Suicide) – ‘Pro-Business’ Is Not ‘Pro-Market’
  • 1.3.3 The Circular Flow of Income – Consumption, Saving and Investing
  • 1.3.4 Foreign Trade: Current Accounts Are Also a Zero-Sum Game – Comparative Advantage vs. Absolute Advantage
  • 2.2.5.3 Competitiveness Politics – Just Indebt Other Nations Further
  • 3.1.6.2 Sticky Trade Imbalances
  • 3.3.1 Solving Poverty for Good – Ending the Economy War
  • Sidenote Box 331A: Do Developing Countries Need Protectionist Measures to Get out of Poverty?

"Lisäarvosta" ja harhaanjohtavista analogioista luvuissa:

  • 1.1.3 Value Is Subjective and Perceived – Rationality Is Largely an Illusion
  • 1.1.4     Production Is for Consumption, i.e. Appreciation – ‘Productivity’ Has Many Units
  • 5.1.2     The Misleading Conceptual Metaphor of Money as Items or Substance

 

Seuraa Root Bugia:
Twitter: @TheRootBug
Facebook: .com/TheRootBug
YouTube: .com/DaRootBug

 

*Monet suuryritykset, kuten Apple, ovat viimeaikoina kerryttäneet taseisiinsa paljon likvidejä varantoja, lähinnä vero-optimoinnin vuoksi. Mutta toisaalta tämäkin kerryttää yhtälailla osakkeenomistajien varallisuutta, jotka voivat tarvittaessa ottaa velkaa osakkeitaan vastaan. Tämä on lähinnä typerän yritys- ja pääomaverojärjestelmän oire.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Mitä mieltä olet tuulivoiman hyödyllisyydestä/vahingollisuudesta sähköntuotannossa? Tarkoituksena oli pudottaa CO2 päästöjä tuulivoimaloiden käyttöönotolla energiantuotannossa. Saksa, Tanska ja muualla maailmassa on tuulivoimaa yritetty hyödyntää mutta tulokset ovat olleet raskaasti tappiollisia.
Suomessa kehitettiin "nerokas tariffi" - syöttötariffilaki - ilmastonsuojelua suojaverhona hyväksi käyttämällä. Se bluffi onnistui, ja nyt se vaikutus on realisoitunut joka ongelmassa. Tehotaseessa tuulisähkö on ajoittaisen luonteen takia nollan arvoinen, ei vähennä CO2 päästöjä, kolminkertainen hinta 105.30 euroa/MWh, saastuttaa ympäristön melulla ja romahduttaa alueen asuntojen arvot.. jne. haittoja tuli lukematon määrä ja hyödyt revitään verovaroista muutamille sijoittajille jotka hallitsee 2700 euron pääomalla perustettuja firmoja joita nyt alalla toimii vuokramaalla hyvän sähkön takuuhinnan varassa.

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Aivan aluksi haluan tunnustaa, että en ole juuri tuulivoiman ykkösasiantuntija, joten en tiedä noista hyötysuhde- ja kannattavuusluvuista tarkemmin (:

Yleisesti olen sitä mieltä, että subventiot ovat huono vaihtoehto, erityisesti yhtä tiettyä toimialaa (tai, vielä pahemmin, toimijaa) koskevat subventiot. Helposti vääristävät reilua kilpailua, ylläpitävät tehottomuuksia ja luovat ansiottomia tuloja. (Koulutus on niitä harvoja poikkeuksia ja siinäkin sen voi hoitaa huonosti tai hyvin huonosti.) Mieluummin kannattaisi verottaa fossiiliset pois käytöstä ennustattavasti ja uskottavasti äärettömiksi nousivilla hiiliveroilla. Sitten kyllä investoidaan muihin muotoihin, kun tiedetään että fossiilispohjaisen energian hinta tulee nousemaan. Kilpailu saa sitten määrätä mitä tulee tilalle. (Tästä tarkemmin Fixing the Root Bug:in osiossa 3.4)

Toki, jotta kilpailu toimisi reilusti ja toisi hyviä lopputuloksia, täytyy ulkoisvaikutuksilla olla oikea hinta. Maankäyttö on haastava asia siinä, että sillä on aina ulkoisvaikutuksia ympäröivään maahan - jos ei muuta niin maisemallisia. Siksi kaavoittaminen on erittäin olennaista. Ja jos joku keksisi reilun keinon kompensoida haitallisista kaavamuutoksista ja laskuttaa kaavoituksen aiheuttamista ansiottomista hyödyistä (windfall gains), niin se olis aika moinen uroteko!
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176...

Tuulivoima on kyllä kaavoituksen suhteen vielä erityisen suuri haaste. Ja varsinkin, jos sen kaikki vaikutukset maan arvoon otetaan huomioon, voi olla että se ei todellakaan ole Suomessa kannattavaa pidemmän päälle. Ellei kannattavaa fuusiota tai pidemmälle ydinreaktioin vieviä fissioreaktiota tule markkinoille, voi olla että kotimainen energian tuotanto jää lähinnä biomassan varaan ja loput kannattaakin tuoda ulkomailta. Se on tietysti sitten aika iso turvallisuuspoliittinen ongelma - mutta niin on öljyriippuvuuskin.

Toimituksen poiminnat