TuureParkkinen Eturyhmäpolitiikkaa, oireidenhoitofokusta, merkantilismia, monopoleja ja kasvuRIIPPUVUUTTA kyseenalaistaen. Juuribugin ratkaisemista ja pelisuunnittelunäkökulmaa ehdottaen. "If you want the truth to stand clear before you, never be for or against."

Työn(luonnin) orjat, sorron yöstä nouskaa!

Elämme maailmassa, jossa kalliita ympäristökatastrofeja ylistetään – vain siksi että ne työllistävät. Sen kunniaksi lanseerasimme työnluontiargumenteille ja työnluonnin tärkeydelle oman Facebook-sivun.

Työ on kustannus. Esimerkiksi Karl Marxin mukaan jopa ainoa kustannus (tosin Marx sivuutti riskin ja ajoituksen, joilla on todistettavasti ihmisille myös väliä.) Tehokkuuteen ja korkeampaan hyvinvointiin (elintasoon) pyrkivän talouden pitäisi pyrkiä minimoimaan kustannuksia. Sitä ”työn tuottavuuden” kasvattaminenkin tarkoittaa – lopputuotteiden tarvitseman työn vähentämistä.*

Ei kukaan halua tehdä turhaa työtä. Silti nykyinen talouspolitiikkamme ei tunnu halajavan mitään muuta niin paljon kuin työtä!

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakan ydinargumentti TTIP-”vapaakauppa”sopimuksen puolesta ei ole kovin poikkeuksellinen:

7:11: “…mut me katsotaan se, että hyödyt tästä sopimuksesta ovat sen verran suuret - kuten professorikin sanoi: Eli tällä voidaan luoda valtavasti työtä Eurooppaan. Puhutaan jopa sadoista tuhansista työpaikoista.”**

Entinen ympäristöministeri Paula Lehtomäki soittaa samaa kelloa puolustellessaan Talvivaara-hanketta (jota oli itse ajamassa ja johon tämän mies oli sijoittanut suuria summia):

"Talvivaara oli hyvä hanke, koska se on tarjonnut vuosien ajan sadoille työtä." …

"Minun sydäntäni kylmää eniten se, että 1 500 kainuulaista saa päivittäin leipänsä Talvivaarasta. Mitä heille tapahtuu tässä, se on iso asia."

Talvivaaran aiheuttamia ympäristöhaittoja on jopa ylistetty erikseen siitä, että ne ylläpitävät työllisyyttä myös kun kaivostoiminta on ajettu alas!

“Työministeri Lauri Ihalaisen (sd) mukaan pieni lohtu työllisyystilanteeseen on, että sadat työpaikat eivät katoa kerralla.

– Kun ympäristö- ja muista syistä tätä toimintaa pitää jatkaa, niin se ei välittömästi johda näin suuriin työpaikkojen menetyksiin.”

Eikä Talvivaaragate ole ainoa laatuaan. Yhtälailla työllisyys on vahvimpia kannatuksen lähteitä öljyputkihankkeille sekä Brasilian Belo Monte –patoprojektille, jonka patoallas tulee hautaamaan alleen satoja hehtaareja sademetsää.

“According to pollsters at Datafolha, 51% say Belo Monte brings more benefits than damages. The reason? Not electricity, of course. For this region of mostly low income labor, jobs matter most. Sixty-six percent said Belo Monte was good news because it meant employment.”

Mitä kallista (ja jopa haitallista) projektia EI voi puolustaa sillä, että se tarjoaa ihmisille työtä? Toinen maailmansota tarjosi miljoonille töitä. Pelastaisiko kolmas maailmantalouden ikuiselta lamalta? Samoin öljyonnettomuudet – puhumattakaan Katrinasta ja muista ahkerasti työllistäneistä hurrikaaneista.

Miten olisi pari keinotekoista tulvaa tai kaupunkipaloa päälle? Satoja tuhansia työpaikkoja lisää! Nykyisen talouspolitiikan mittapuulla keisari Nero todella oli nero!

Myös valtaosa taloustieteestä on ottanut tämän työnluonti- ja kasvufokuksen. Sixten Korkmanin sanoin:

“Käytännössä ekonomistit korostavat vaikutuksia bruttokansantuotteeseen ja työllisyyteen.”

Eivät kuitenkaan aivan kaikki. Esim. Brian Caplan kutsuu työnluontikeskeisyyttä “make-work bias”:iksi (ja selittää sitä osuvasti tässä videossa).

Mutta valitettavasti kyse ei ole vain “bias”:ista (harhasta tai ennakkoasenteesta), kun nykyisessä talousjärjestelmässämme kaikilla on jatkuva pitkäaikaistyöttömäksi jäämisen pelko takamuksessa. Kun kilpailua työntekijöistä ei ole, työntekijöillä ei ole valinnanvaraa eikä varmuutta muista ansaintamahdollisuuksista. Totta kai ihmiset tällöin tarrautuvat epätoivoisesti kiinni nykyisiin työpaikkoihinsa, ja poliitikkojen on helppo kalastella ääniä kaiken maailman työpaikkojenpelastusoperaatiolla.

Mutta sen sijaan että kysyttäisiin, miten työtä saadaan luotua lisää tai ”uhanalaisia” työpaikkoja suojeltua, pitäisi kysyä, miksi työntekijöistä ei ole kilpailua? Ja miksi kysyntä ei kohtaa tarjontaa työmarkkinoilla yksilötasolla, riippumatta kokonaiskysynnästä?

Ja vastaus on pelottavankin yksinkertainen:

  1. Tällä hetkellä kokonaistarjonta ylittää kokonaiskysynnän, koska ihmiset säästävät liikaa. Se taas tarkoittaa sitä, että säästäminen on liian kannattavaa, eli että reaalikorkotaso on liian korkea. Riskittömän korkotason tehtävä olisi pitää kokonaiskysyntä ja –tarjonta tasapainossa. Reaalikorkojen alaraja ylläpitää kroonista ylitarjontaa työstä ja pääomasta. Se myös toimii pääoman minimipalkkana eli ylläpitää korkeampia pääoman kustannuksia ja siten korkeampaa pääoman tulo-osuutta. (Katso video: rootbug.org/Ns3 )
  2. Ihmisillä on vain harvoilla aloilla realistinen ja turvallinen mahdollisuus tehdä vähemmän töitä, vaikka nämä arvostaisivat vapaa-aikaa enemmän kuin lisäkulutusta ja investointeja (liiketoiminnan riskien kantamista). Siten moni päätyy säästämään turvallisuudekseen ja aiempaa eläkettä varten, sen sijaan että kehtaisi vaatia lisätyötunneista korkeampaa palkkaa. Tästä ja keinotekoisista työmarkkinoiden jäykkyyksistä johtuen työn jakaminen ei ole työnantajillekaan kannattavaa ja nämä mieluummin kasaavat lisää hommia nykyisten työntekijöiden niskaan uusien tekijöiden palkkaamisen sijaan. Ihmiset päätyvät velkaannuttamaan toisiaan ja pitämään toisensa työttöminä vastentahtoisesti. (Katso video: rootbug.org/Ns5 )

Ja kyllä, matalammat reaalikorot räjäyttäisivät kiinteistökuplamme aivan uusin sfääreihin – ellei maata (kiinteistöjen sijaintiarvoa) aleta verottaa kunnolla. Ja tämä maanarvoverotus (LVT) olisi aina ollut paljon vaihdannan verottamista reilumpi ja tehokkaampi tapa kerätä tuloja julkisen sektorin käyttöön. Lyhytnäköinen eturyhmäpolitiikka sekä sokea rakkautemme omistusasumista ja asuntolainaorjuutta kohtaan ovat vain onnistunut hautaamaan sen pois keskustelusta: (Katso video: rootbug.org/Ns1 )

Tämä teksti on vähän niin kuin liite aiemmalle blogitekstille ”Työnluontiparadigma – ihmiskunnan historian hassuin idea”.

Maailma näyttää hyvin erilaiselta, kun lopulta tiedostaa, miten surkuhupaisa vallitseva työnluontiparadigma on, ja alkaa nähdä, miten keskeinen rooli työpaikkojen luomisella ja säilyttämisellä on kaikessa hölmössä, epäreilussa ja tuhoisassa mitä politiikassa ajetaan ja ylläpidetään.

Sen kunniaksi että ympäristökatastrofitkin ovat nyt virallisesti ilouutisia, lanseerasimme erillisen sivun ”They took our jobs”, jonne voi käydä postaamassa uutisia ja muita tekstejä, jossa mitä tahansa argumentoidaan työpaikkojen luomisella tai säilyttämisellä. Se löytyy loogisesti osoitteesta:

https://www.facebook.com/JobCreationArguments

Vapaasti suomentaen lainaan tekstiä, joka usein liitetään internetissä kuviin, joissa on jotain yllättävää tai poikkeuksellista, jota ei ensivilkaisulta näe:

Juuribugi – kun lopulta näet sen, kakit tiiliä.”

Bugin koko vaikutuspiiriä avataan tarkemmin kirjassa ”Fixing the Root Bug: The Simple Hack for a Growth-Independent, Fair and Sustainable Market Economy 2.0” (Kindle, iBooks, painettu).

Seuraa Root Bugia:

Seuraa Root Bug:ia:
Twitter: @TheRootBug
Facebook: .com/TheRootBug
YouTube: .com/DaRootBug

Tsekkaa myös videot:

4-letter word intro

Root Bug Teaser

Root Bug in a Nutshell 1/6

Root Bug in a Nutshell 5/6 (miksi työn yksikkö on ihminen)

Root Bug in a Nutshell 6/6 (miten työnluontitarve estää ympäristöongelmien ratkaisemista)

 

* Ei kannata hämääntyä ilmaisusta, että työn tuottavuus olisi “samalla työllä aikaansaatavan tuloksen lisäämistä”. Se tarkoittaa matemaattisesti aivan samaa asiaa. Mikään ei takaa, että seuraus tuottavuuden kasvusta olisi se, että myös tuotetaan enemmän. ”Työtuottavuus” olisi parempi termi “labor productivity”:lle. Se ei nimittäin oikeastaan ole työn ominaisuus, vaan tuotantoprosessin ominaisuus. “Työn tuottavuus” voi kasvaa, vaikkei työn luonne muuttuisi mihinkään – jos sitä vain tarvitaan vähemmän.

** TTIP:n työllistämisarvioissa ei varmaan ole edes mukana yksityisen välimiesselvittelyn ja kaikkien lisä-rent-seeking-mahdollisuuksien työllistämät lakimiehet. Patenttisodan rinnalle saadaan toinen varsin tuottamaton oikeussota.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat