TuureParkkinen Eturyhmäpolitiikkaa, oireidenhoitofokusta, merkantilismia, monopoleja ja kasvuRIIPPUVUUTTA kyseenalaistaen. Juuribugin ratkaisemista ja pelisuunnittelunäkökulmaa ehdottaen. "If you want the truth to stand clear before you, never be for or against."

Akateeminen taloustiede unohtaa, minä en – tulonjakokysymystä siis

Tulo- ja varallisuuserojen taklaaminen kestävästi ja reilusti on paljon helpompaa, kun pilkotaan kustannukset osiin: työhön, riskiin, ajoitukseen, luonnonresursseihin ja etuoikeuksiin.

Jani Kaaro kirjoitti joulun alla kolumnissaan varallisuuden polarisoitumisen uhasta ja siitä miten taloustiede on unohtanut tulonjakokysymyksen:

“Kun taloustiede syntyi 1700-luvun lopulla, se oli yksi moraalifilosofian haara. Sille olivat tärkeitä sellaiset kysymykset kuin mikä on oikein ja mikä on väärin. Miten voidaan päättää, miten paljon kukakin ansaitsee? Mikä on oikeudenmukainen tapa jakaa työn tulokset?

Taloustiede ei näitä enää paljon kysele, mutta ehkä sen pitäisi?”

Todellakin pitäisi! Jopa valtavirran ulkopuoliset suuntaukset tuntuvat täysin sivuuttavan kysymykset: ”miksi työstä pitää maksaa” ja ”miksi pääomalla on kustannus eli tuottovaatimus”.

Ensinnäkin on huomautettava miten varomattomasti varallisuuseroista ja tuloeroista usein puhutaan ristiin. Jopa diskurssimme sisältää luonnonlakitasoisen oletuksen, että omistamalla ansaitsee aina lisää. Lainaten yhtä Protestanttisen työetiikan suurimmista profeetoista, Benjamin Frankliniä:

”Remember, that money is of the prolific, generating nature. Money can beget money, and its offspring can beget more, and so on.” (Weber 1930, p. 14)

Robottimassiherrat

Monet blogaajat, toimittajat sekä robotiikan ja tekoälyn kehityksen tutkijat päätyvät siihen tulokseen, että kun ihmisiä tarvitaan yhä vähemmän työntekoon (eli työn tuottavuus kasvaa huimasti), kaikki tulot menevät harvoille robottien omistajille. Tässä näkyy sama oletus, että omistamisella tienaa aina. Mutta jos vaivannäöstä ei enää tarvitse palkita, pitää kysyä myös mitä tapahtuu tarpeelle palkita omistamisesta!

Paatunut marxisti inttäisi tietysti, että vain työllä on arvoa, ja siten kaiken tulon eli ostovoiman pitäisi mennä työntekijöille. Eli miksei kaikki robottien tuottama lisäarvo mene niiden rakentajille tai ohjelmoijille? (Tai niille, jotka rakensivat sen ensimmäisen robotin, joka sitten alkoi monistaa itseään ja tehdä muita robotteja.)

Se on selvää, että Marx oli väärässä – siis että tämän työnarvoteoria on vakavasti puutteellinen. Mutta jokaisella markkinataloudessa elävällä henkilöllä tulisi olla velvoite selvittää itselleen, miksi Marx oli väärässä, eli miksi pääomalla on kustannus? Onhan se traagista, suorastaan surkuhupaisaa, että elämme ”kapitalismissa”, eikä juuri kukaan tunnu ymmärtävän mitä se ”kapitaali” eli pääoma edes on, saati miksi on oikein että sillä voi tienata. Seuraava jaottelu saattaa auttaa tässä selvennysprosessissa.

Riskin kustannus

Työ, eli vaivannäkö ja ajankäyttö, ei ole tyhjentävä kuvaus kaikesta inhimillisestä kustannuksesta, jota tuotannosta voi koitua. Myös riskillä on kustannus ja ajoituksella on väliä.

Paatuneinkaan marxisti ei varmaan tykkäisi, jos kaataisit hänen niskaansa jonkin riskin häneltä kysymättä.

Myös robottien rakentamiseen ja kehittämiseen liittyy aina riskejä. Kehitystyö voi mennä hukkaan monestakin syystä: esim. teknologia ei toimikaan, rakentamisessa tapahtuu virhe, kilpailija tuo markkinoille ylivoimaisen tuotteen tai robotin tarkoitetuille tuotoksille ei olekaan niin paljoa kysyntää kuin odotettiin. Jonkun täytyy nämä riskit kantaa. Ne kaatuvat omistajan tai robotteja rakentavan yrityksen rahoittajien niskaan.

Jotta investointi olisi sijoittajalle kannattava, sen pitää tuottaa sen verran riskitöntä sijoituskohdetta enemmän, että riski kannattaa ottaa. Riskin tarkka kustannus on toki subjektiivinen ja sijoittajakohtainen.*

Ajan hinta ja pääoman minimipalkka

Mutta mistä sen riskittömän sijoituskohteen tuotto sitten tulee? Käytännössä riskitön sijoituskohde nykyjärjestelmässä ovat valtion takaamat talletukset, joiden tuottotason määrittää keskuspankin ohjauskorko. Tämän koron funktio olisi pitää kokonaiskysyntä ja –tarjonta tasapainossa, eli taata, että meillä on aina saatavilla tarpeeksi työvoimaa sillä hetkellä kannattavia reaalisia investointeja varten. Jos korkotaso on liian matala, iskee työvoimapula ja jatkuvasti kiihtyvät inflaatiopaineet. Eli riskittömän säästämisen kustannus on kärsivällisyyden kustannus. (Fisher 1930)

Nyt suhdannetyöttömyyden ja deflaatiopaineiden vallitessa reaalikorkotaso on liian korkea, eli kärsivällisyydestä palkitaan liikaa. Pääomalla on ”minimipalkka, kuten selitin tässä toisessa kirjoituksessa. Ajoituksen kustannus siis olisi ihmisille nyt oikeasti negatiivinen. Nämä ovat valmiita säästämään, eli siirtämään ostovoimaansa tulevaisuuteen vaikka tappiolla.

Luonnonresurssit ja etuoikeudet – rent-seeking

Inhimilliset kustannukset ovat siis työ, riski ja ajoitus – joista kaikki voivat olla negatiivisiakin. Mutta maailmassa on myös muita asioita, joista voi joutua maksamaan: luonnonresurssit. Näitä ei ole kenenkään työllä tuotettu ja monia niistä on rajallisesti.

Toisen rajallisen, välttämättömän resurssilajin muodostavat etuoikeudet. Ne ovat markkinavääristymiä, jotka sallivat riskipreemioita suurempia voittoja. Esimerkkejä ovat patentit (etuoikeus teknologiaan) ja rajalliset taksilisenssit.

Merkittävin etuoikeus on kuitenkin sijainti, eli maa. Tämä usein luetaan luonnonresurssiksi, mutta etuoikeus olisi mielestäni parempi kuvaus, sillä maan arvo kaupungeissa tulee valtaosin ympäröivän yhteisön ja markkinan tuottavuudesta, eikä niinkään maa-aineksen ominaisuuksista.

Kun työn tuottavuus kasvaa ja siitä on yhä vähemmän pulaa, jäävät pullonkaularesursseiksi vain luonnonresurssit ja etuoikeudet. Yhä suurempi osa tuloista valuu niiden haltijoille. Esim. yleinen tuottavuuden kasvu ja julkiset infrainvestoinnit kapitalisoituvat kiinteistöjen sijaintiarvoon. Tämän tiesi jo Adam Smith:

“The real value of the landlord’s share, his real command of the labour of other people, not only rises with the real value of the produce, but the proportion of his share to the whole produce rises with it.” …

“All those improvements in the productive powers of labour, which tend directly to reduce the rent price of manufactures, tend indirectly to raise the real rent of land.” …

“Every increase in the real wealth of the society, every increase in the quantity of useful labour employed within it, tends indirectly to raise the real rent of land.” (Smith 1776, p. 211)

Varallisuus- ja tuloerot perattuina

Sen sijaan, että puhuttaisiin tulonjaosta työn ja jonkin abstraktin ”pääoman” välillä, voi olla havainnollisempaa tulonjaon ennustamisen ja siihen vaikuttamisen kannalta miettiä tulonjakoa seuraavien välillä:

  • Työ (vaivannäkö ja ajankäyttö)
  • Kärsivällisyys
  • Riski
  • Luonnonresurssit
  • Etuoikeudet

Jos siis kysytään taloustieteeltä (nykyistä valtavirtakonsensusta laajemmin), mitä tulisi tehdä ansiottomien tulo- ja varallisuuserojen kaventamiseksi vastaus on varsin selkeä:

Pääoman tuotto (omistajien palkkio) kokonaisuudessaan voi siis pudota myös negatiiviseksi, jos etuoikeuksilla ja luonnonresursseilla riistämistä ei sallita ja ajoituksen kustannus (korkotaso) pääsee putoamaan niin paljon negatiiviseksi, että riskipreemioidenkin jälkeen tuottovaatimukset pysyvät miinuksen puolella. Tuloerot olisi täten lähes täysin "irtikytketty" (decoupled) varallisuuseroista.

Eli ne robottien omistajat voivat jopa joutua maksamaan oikeudestaan omistaa ne robotit – jos se on paras tarjolla oleva tapa siirtää ostovoimaa tulevaisuuteen, vaikka eläkeikäänsä varten.

Kaaro osuu asian ytimeen, kirjoittaessaan:

“Asetelma on tuttu saduista, joissa sulttaanit juhlivat yksityisissä keitaissaan, samalla kun köyhät tuupertuvat nälissään ei-kenenkään-hiekkaerämaahan. “

Rajallisten keitaiden ja muiden luonnonresurssien kustannukseton yksityisomistus on juurikin ongelman ytimessä. Niitä meidän pitäisi verottaa! Näitä rajallisia keitaita ovat myös kasvukeskuksien tontit ja kiinteistöt. (George 1879) Ja pääoman minimipalkan, eli korkojen nollarajan, poistaminen mahdollistaisi tällaisen veron käyttöönoton ilman epäreilua varallisuudensiirtoa nykyisiltä asunnonomistajilta.

 

Ref:

Fisher, Irving, 1930, “The Theory of Interest, As Determined by Impatience to Spend Income and the Opportunity to Invest It”, http://files.libertyfund.org/files/1416/Fisher_0219.pdf

George, Henry, 1879, “Progress and Poverty: An Inquiry into the Cause of Industrial Depressions and of Increase of Want with Increase of Wealth – The Remedy”, New York: Doubleday, Page, & Co., http://files.libertyfund.org/files/328/George_0777_EBk_v6.0.pdf

Smith, Adam, 1776, “An Inquiry Into the Nature and Causes of the Wealth of Nations”, An Electronic Classic Series Publication, http://www2.hn.psu.edu/faculty/jmanis/adam-smith/wealth-nations.pdf

Weber, Max, 1930, “The Protestant Ethic and the Spirit of Capitalism”, Routledge 2001 (orig. Allen and Unwin 1930), http://www.d.umn.edu/cla/faculty/jhamlin/1095/The%20Protestant%20Ethic%20and%20the%20Spirit%20of%20Capitalism.pdf

 

* Uhkapeleissä tämä ”riskipreemio” on pelaajalle oikeastaan negatiivinen. Eli pelaaja on valmis maksamaan, hyväksymään alemman odotusarvon, saadakseen ottaa riskejä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Hyvää pohdintaa.

Tuosta maaveron hyödyllisyydestä olen kyllä hieman eri mieltä. En ymmärrä, miten pelkkä maan passiivinen omistaminen voisi tuoda omistajalleen mitään voittoja. Voitot tulevat vasta sen seurauksena, että maata hyödynnetään taloudellisesti jotenkin. Taloudellisesta toiminnasta yleensä on verot olemassa, esim. metsien myynnistä kyllä verotetaan. Jos maanomistajalle ei tule voittoa, ei hän myöskään pysty valtaamaan lisää maata itselleen.

Yrittäjäriski on myös mielenkiintoinen asia. En usko, että kapitalismi on nykymuodossa perustunutkaan tasapuoliseen yrittäjäriskiin. Pikemminkin joidenkin osapuolien varmistettu asema merkitsee toisten osapuolten varmaa tappiota. Tämän pääomavallan analyysi onkin mielestäni talouden kohtalonkysymys.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala

"En ymmärrä, miten pelkkä maan passiivinen omistaminen voisi tuoda omistajalleen mitään voittoja. Voitot tulevat vasta sen seurauksena, että maata hyödynnetään taloudellisesti jotenkin. Taloudellisesta toiminnasta yleensä on verot olemassa, esim. metsien myynnistä kyllä verotetaan."

Yksinoikeudella luonnonresurssiin on aina arvoa. Maa-aluetta yksinoikeudella hallitseva voi esimerkiksi vuokrata alueen, jolloin vuokra on yksinoikeudesta seuraava voitto. Vuokratulon verottaminen yhteisöverolla ei periaatteessa haittaa maanomistajaa, vaan yhteisövero nostaa yleistä hintatasoa, ja siirtyy myös vuokriin vuokratasoa nostaen.

Maavero taas ei nosta maan vuokraa, sillä maan verottaminen ei laske maan tarjontaa.

Taloustieteilijät pitävät yleisesti maan ja muiden luonnonresurssien yksinoikeuksien verottamista yhtenä parhaista verotusmuodoista. Vaikka maavero on todella hyvä vero, on sitä vaikea periä, sillä vaikutusvaltaiset maanomistajat vastustavat sitä kiivaasti.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Tuntuu, että kaikkea ei ole ajateltu tarpeeksi syvällisesti nykyisissä taloustieteen malleissa. Esimerkiksi ympäristönäkökulmat on perinteisesti otettu jonakin ylimääräisenä lisätekijänä, vain vapauden rajoituksena. Tässä maankäyttöasiassa se tulee minusta hyvin esille. On hyvin vahvasti poliittinen arvokysymys kannustetaanko kaikkien luonnon resurssien valtaukseen ja hyödyntämiseen, vai toimivatko kannusteet niin päin, että raaka-aineiden kierrättäminen, ja immaterialiset palvelut tulisivat suhteessa kannattavimmiksi.

Maan verotus pakottaisi kaiken maan tehokkaasti taloudelliseen käyttöön, ja olisi siis ympäristönäkökulmasta lisäkannuste epäterveeseen suuntaan. Tällä hetkellä tuo resurssien valtauksen kannuste toimii rahajärjestelmän kautta niin, että kaikki luonnonresurssit voidaan rahallistaa käyttämällä niitä pankkiluottojen vakuutena. Esimerkiksi palveluita tuottavan yrityksen on vaikeampi saada lainaa pankista, jos vakuuksia ei ole.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala Vastaus kommenttiin #3

"Esimerkiksi ympäristönäkökulmat on perinteisesti otettu jonakin ylimääräisenä lisätekijänä, vain vapauden rajoituksena."

Käsittääkseni monet taloustieteilijät kannattavat ympäristöhaittojen verottamista.

"Maan verotus pakottaisi kaiken maan tehokkaasti taloudelliseen käyttöön, ja olisi siis ympäristönäkökulmasta lisäkannuste epäterveeseen suuntaan."

Päinvastoin maavero on ympäristölle hyvä asia. Tällä hetkellä tehottoman maankäytön ansiosta meillä on paljon käyttämätöntä maata pääkaupunkiseudun lähistöllä, ja ihmiset joutuvat mm. käymään Helsingissä töissä Nurmijärveltä asti. Tehokas maankäyttö vähentää logistiikkakustannuksia ja samalla polttoainepäästöjä.

Virkistysalueille, jotka ovat kaikkien vapaassa käytössä, ei tule määrätä veroa, jolloin niille ei synny tehokkuusvaatimusta.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo Vastaus kommenttiin #4

Kaupunkien käyttämättömät maa-alueet johtuvat osittain huonosta kaavoituspolitiikasta. En ymmärrä, miten maan verotus tähän auttaisi.

Yleisempänä asiana ihmettelen vähän sitä utilitaristista kalkyyliä, mikä talousajattelun taustalla on. Ei suomalaisen keskiluokan materiaalinen elintaso ole ollenkaan huono. Kaikki hyvinvointi on syntynyt luonnon resurssien ja ihmistyön tuloksena, eikä ole ollenkaan selvää, mikä määrä hyvinvoinnista "kuuluu" kenellekin. Talouden rakenteiden tarkastelussa pitäisi huomioida monia seikkoja, työllisyys, ympäristö, tasapuolisuus ja rehellisyys, jne. Nyt kaikki muut arvot jyrätään yhden totalitaarisen talouskalkyylin alle. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että lopulta se liberaaleille kallis vapauskin menetetään, jos tämän kalkyylin ylivaltaa ei kyseenalaisteta.

Minusta on aivan sama, pitääkö hengitysilmasta maksaa veroa, vai pitääkö hengitysoikeudet ostaa korporaatiolta, joka niitä tehokkuuden nimissä hallitsee. En halua kehitystä kohti kumpaakaan suuntaa.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala Vastaus kommenttiin #7

"Minusta on aivan sama, pitääkö hengitysilmasta maksaa veroa, vai pitääkö hengitysoikeudet ostaa korporaatiolta, joka niitä tehokkuuden nimissä hallitsee."

Jos jollain on yksinoikeus luonnonresurssiin, kuten hengitysilmaan, maahan, radiotaajuuksiin jne, tulee hänen maksaa yksinoikeudesta korvausta kaikille niille, joiden oikeutta luonnonresurssin käyttöön yksinoikeus rajoittaa.

Valtio edustaa kaikkia kansalaisia, joten yksinoikeuksien haltijoiden tulee korvata yksinoikeuksiensa aiheuttama haitta valtiolle.

Missään tapauksessa ei ole reilua että joku korporaatio saa vastikkeettomasti hallita luonnonresursseja.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo Vastaus kommenttiin #8

"Missään tapauksessa ei ole reilua että joku korporaatio saa vastikkeettomasti hallita luonnonresursseja."

Tässähän se sokea piste juuri on. Nykyistä pääomavaltaa ei missään yleensä analysoida kovin tarkasti. Kaikkia kahdenkertaisen kirjanpidon piirissä olevia toimijoita voidaan pitää ikäänkuin yhtenä korporaationa, joka valloittaa itselleen pääomia. Tuon korporaation hallinnassa olevilla asseteilla on aina tuottovaatimus, ja jos tuottovaatimus ei täyty, yksittäinen toimija menettää assettinsa. Johdonmukaisena lopputuloksena on juuri täydellinen totalitarismi, jossa hengittääkään ei saa, jos ei ole tarpeeksi tehokas.

Talousajattelun perusta pitäisi muuttaa kokonaan toisenlaiseksi. Hyvinvoinnnin pitäisi ajatella koostuvan toimijoiden välisestä yhteistyöstä, jossa kaikki toimijat hyötyvät. Voitontavoittelu on lopulta aina valtataistelua, peliä, jossa toiset voittavat ja toiset häviävät. Lopullinen pelin voittaja on tietenkin se, joka on päässyt sanelemaan pelin säänöt.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo Vastaus kommenttiin #8

Pakko lisätä vielä se, että minä haluan ainakin hengittää omaa hengitysilmaani ihan monopolistisella yksinoikeudella. En halua, että nuo oikeudet kilpailutetaan.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala Vastaus kommenttiin #10

Hengitysilma ei ole niukka resurssi, joten sen käytöstä ei ole perusteltua laskuttaa. Jos ilman hapesta tulisi pulaa, kannattaisi hapen varastoinnille säätää haittavero.

Maa on nytkin niukka resurssi, joten yksinoikeutta maahan kannattaa verottaa suhteessa maan arvoon.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo Vastaus kommenttiin #11

Jos ilman hapesta tulisi todella pulaa, niin ei sen keräämistä ilmasta varastoon pitäisi lainkaan sallia. Jos happea valmistettaisiin jotenkin, niin normaalit markkinatalouden lait kai sanelisivat sen, että happea myytäisiin silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin. Tosin tuollaisessa tilanteessa ihmisten yhteinen tahto olisi niin suuri että todennäköisesti happea valmistettaisiin ihan julkisena palvelunakin, ja hyvä niin.

Ilma on ehkä erikoistapaus, se on kiistatta yhteinen resurssi, eikä muuta voi ollakaan. Maan kohdalla hajautettu omistus on mielestäni ihan järkevää. Ajatellaan teoreettiseksi alkutilanteeksi sellaista, että kaikille olisi jaettu tasapuolisesti pala maata ja kukaan ei olisi velkaa toisilleen. Mielestäni olisi ihan oikein, että maallaan itsekseen toimeen tuleva saisi pitää maansa. Jos muut eivät pärjäisi omilla maillaan, niin silloinhan he syyllistyisivät ylikulutukseen. Tietenkin tällainen alkuasetelma on täysin teoreettinen, mutta se on mielestäni täysin relevantti siinä mielessä, että nytkin se paine resurssien käyttöön tulee selvästi ihmisten ylikulutuksesta, eikä aidosta tarpeesta.

Koska talousjärjestelmä pitää kaikkia tosiasiallisesti nettovelkaisina, kohdistuu kaikkien hallussa oleviin resursseihin paine, josta näissä maaveroehdotuksissa on oikeasti kyse. Totalitaarinen taloushierarkia ja ihmisten liiallinen kulutushimo kulkevat siis käsi kädessä. Kohtuus tuo vapauden.

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen Vastaus kommenttiin #3

Mitä Roope sanoi, ja sitten se, että maan verotus ei poista kaavoituksen ja luonnonsuojelualueiden tarvetta. Kaavoituksella rajataan virkistysalueet ja muutenkin pidetään kaupunkirakenteen kehitys ennustettavana.

Ja miksi palveluja tuottavaa yritystä pitäisi rahoittaa vieraalla pääomalla? Parempi olisi poistaa kaikki nykyiset verokannustimet velkavivuttamiselta ja kannustaa riskien kantaminen omapääomaehtoisemmin.

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Valitettavasti sijainnin tapauksessa voittoa tulee ihan arvonnousunakin. Ja jos oot rakennusfirma, niin arvo pysyy sitä korkeampana mitä vähemmän rakennat ja mitä enemmän pidät asuntoja tyhjillään. Katso tää kuva kyltistä tyhjällä tontilla ;)
http://www.prosper.org.au/2008/06/23/everybody-wor...

Toimituksen poiminnat