TuureParkkinen Eturyhmäpolitiikkaa, oireidenhoitofokusta, merkantilismia, monopoleja ja kasvuRIIPPUVUUTTA kyseenalaistaen. Juuribugin ratkaisemista ja pelisuunnittelunäkökulmaa ehdottaen. "If you want the truth to stand clear before you, never be for or against."

Eturyhmäpolitikointi saa jopa sahaamaan omaan nilkkaan

Yhteiskunnallista keskusteluamme hallitsee eturyhmäpolitikointi, jossa kaikin keinoin yritetään saada itselle tulonsiirtoja muilta tai ylläpitää saavutettuja etuoikeuksia. Ratkaisukeskeisyys tai kokonaisuuksien katsominen eivät tule kysymykseenkään.

Vinksahtaneimmillaan tämä johtaa siihen, että kustaan jopa oman eturyhmän pakkiin, jotta vastapuoli ei vain saisi parempaa neuvotteluasemaa. Esimerkiksi:

1. Vasemmistolla on intressi ylläpitää työttömyyttä ja köyhyyttä. Miksi? Koska köyhät ja työttömät äänestävät vasemmistoa. Nykyinen vasemmistoideologia pohjautuu luokka-ajattelun sekä työn ja pääoman väliseen konfliktin ylläpitämiseen. Li Andersson avaa luokkatietoisuuden keskeisyyttä hyvin tässä haastattelussa.

Kamalinta, mitä vasemmistolle voisi tapahtua olisi siis luokkaerojen hälveneminen ja tuloerojen kaventuminen markkinaehtoisesti. Näillä ei voitaisi enää oikeuttaa tulonsiirtoja ja valtion suurempaa roolia. Nousukaudetkin usein nostavat oikeiston kannatusta.

2. Oikeistolla taas on intressi estää taloudelle hyödyllisten verotusmuotojen käyttöönottoa. Miksi? Koska julkisen sektorin pienentämistä ei voitaisi enää argumentoida sillä, että korkeampi verotus hidastaa talouskasvua tai vähentää kokonaisverotuloja. Timo Vesala oli Sijoitustalous-blogissaan huolissaan, että “[v]altioiden superalhaiset lainakorot saattavat johtaa julkisen sektorin entistä suurempaan rooliin taloudessa.” Toiset taas ovat huolissaan siitä, että Helsingin Energian Helsingin kaupungille tuottamat voitot vähentävät paineita karsia raskasta virkamieskoneistoa.

Luonnollisten monopolitoimialojen tuotot, kiinteistöjen sijaintiarvon (eli maan) verotus, ympäristölliset haittaverot, hinta valtion tarjoamalle talletustakaukselle ja valtion velan negatiiviset reaalikorot olisivat julkisia tulonlähteitä, jotka eivät haittaisi tuottavaa taloudellista vaihdantaa – päinvastoin. Mutta oikeisto ei halua edes harkita, että näiden avulla voisi vähentää vaikkapa työn verotusta. Suurin pelko on, että vassarit saisivat lisää neuvotteluvaraa julkisen sektorin kasvattamiseen ja redistribuutioon. Siksi kaikki verotus on pidettävä haitallisena. Selvästi negatiivisemmat reaalikorot myös mitätöisivät korkokustannusargumentin valtion velkaantumista vastaan. (Päteviäkin perusteita olisi, kuten suuren velan aiheuttama talouden epävakaus ja suurempi hyperinflaatioriski.) Suomen valtion velan reaalikorot itseassa olivat melko pitkään negatiiviset.

3. Ammattiliitoilla on intressi ylläpitää turvatonta työmarkkinaa – varsinkin ei-jäsenille. Jos meillä olisi joustavat työmarkkinat, joilla kenenkään ei tarvitsisi pelätä pitkäaikaistyöttömyyttä, ei ammattiliitoilla olisi valta-asemalleen samaa oikeutusta.

Liitot voivat pissiä jäsentensä muroihin miten paljon vain, kunhan muistavat pissiä ei-jäsenten muroihin enemmän. Näillä on myös intressi estää alojen välistä liikkuvuutta, eli taata "asiakasuskollisuus", vaikka juuri tämä liikkuvuus antaisi kaikille työntekijöille paremman neuvotteluaseman ja taloudellisen turvallisuuden.

4. Myös ideologisempi aktivismi keskittyy paljolti itsensä oikeuttamiseen. Ydinonnettomuus Suomessa olisi Greenpeacelle lottovoitto. Tämä saattaa johtaa jopa intressiin sabotoida ydinvoimalatyömaita. Ainakin Fukushima oli ydinvoiman vastustajille merkittävä argumentaatiivinen voitto. (Tämä ei ole kannanotto ydinvoimaa vastaan tai sen puolesta, vaan lähinnä huomio vinksahtaneesta intressiristiriidasta, joka voi syntyä, vaikka viime kädessä kaikki haluaisivat välttää ydinkatastrofeja.)

Tämän takia inhoan politiikkaa – erityisesti eturyhmäpolitiikointia. Toivon, että yhteiskunnallista keskustelua voisi käydä myös luovemmin ja rakentavammin.

Valitettavan harva kuitenkaan on kiinnostunut ratkaisuista. Huomiota saavat lähinnä oikeutukset jollekin olemassa olevalle agendalle tai totuudelle. Ihminen haluaa tietää vain entistä varmemmin tietäneensä jo kaiken.

Juurikin kyseenalaistaakseni vallitsevia eturyhmäasetelmia ja eri tahojen pyhiä (oireidenhoito)keinoja olen Kansallisen Viskipuolueen ehdokkaana Uudellamaalla. Mikään järjestö tai yhteisö ei varmastikaan ole täysin immuuni instituution itsesuojeluvaistolle, mutta ainakin Viskipuolueessa lähtökohtana on kokonaisvaltainen ratkaisukeskeisyys, järkiperäinen päätöksenteko ja ansiottomien etuoikeuksien kyseenalaistaminen - tietyn ryhmän etujen valvonnan tai puolustamisen sijaan.

Lisää tuoreista ratkaisukeinoista taloushaasteisiimme voi lukea lisää tästä blogista, osoitteesta rootbug.org sekä kirjastani Fixing the Root Bug.

Tuure Parkkinen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen

1. Vasemmistolla on intressi ylläpitää työttömyyttä ja köyhyyttä. Miksi? Koska köyhät ja työttömät äänestävät vasemmistoa. [...]
Kamalinta, mitä vasemmistolle voisi tapahtua olisi siis luokkaerojen hälveneminen ja tuloerojen kaventuminen markkinaehtoisesti. Näillä ei voitaisi enää oikeuttaa tulonsiirtoja ja valtion suurempaa roolia.

Ei pidä paikkaansa. Jos tuloerot köyhimpien ja rikkaimien välillä pienenisivät 12-kertaisista vaikka kuusinkertaisiksi, vasemmistolaiset pitäisivät kuusinkertaisia tuloeroja kamalana asiana ja perusteena tulonsiirroille. Ja sitten kun tuloerot pienenisivät kolminkertaisiksi, kolminkertaiset tuloerot olisivat maailman suurin epäoikeudenmukaisuuden lähde.

Köyhyys muutenkin on täysin suhteellinen käsite: köyhyysretoriikka puree jokaiseen kartanonomistajaan, jos naapuri omistaa kaksi kartanoa. Teoreettisesti siis vasemmiston ideologinen tavoite olisi, että joka ikinen suomalainen saa rahaa täsmälleen saman verran.

Toimituksen poiminnat