*

TuureParkkinen Eturyhmäpolitiikkaa, oireidenhoitofokusta, merkantilismia, monopoleja ja kasvuRIIPPUVUUTTA kyseenalaistaen. Juuribugin ratkaisemista ja pelisuunnittelunäkökulmaa ehdottaen. "If you want the truth to stand clear before you, never be for or against."

Energiakeskusteluun “3. koulukunta”: hinnat vastaamaan todellisia kustannuksia

Eija-Riitta Korhola kirjoitti viime viikonvaihteessa energiakeskustelun “kahdesta koulukunnasta”:

“Toisille energia on kasvun mahdollistaja. Toisille se on luksustuote, joka saa maksaa ihan mitä vain.”

Miten olisi sellainen markkinatalouden idean mukainen (kestävyysliberaali?) “koulukunta”, jossa energian pitää maksaa mahdollisimman pitkälti sen todellisten kustannusten verran – mukaan lukien riskit ja ulkoisvaikutukset?

Mitäs, jos ei poljettaisikaan jonkin resurssin hintaa julkisilla tuilla, riskien sosialisoinnilla tai jättämällä “ekologista velkaa” lapsenlapsillemme? Entä jos asetettaisiin haitoille kunnon haittaverot, huutokaupattaisiin kestävä määrä käyttöoikeuksia luonnonresursseihin, poistettaisiin tuet ja katsottaisiin sitten, mitä energian kulutusta ihmiset pitävät kustannusten arvoisina? Jos tämä tekee energiasta "luksustuotteen" hintaisen, niin saa tehdäkin. 

Korholan ”kannattavan energian” tavoite on kohdallaan. Mutta esim. ydinvoiman kannattavuuslaskelma ei ole rehellinen, ellei se sisällä kaikki mahdolliset ydinonnettomuuden vahingot kattavaa vakuutusta yksityisiltä jälleenvakuutusmarkkinoilta ja lisäpreemiota niistä vahingoista, jotka eivät mitenkään ole rahallisesti korvattavissa.

Tarve pitää energian hinta matalalla, koska se on ”kasvun mahdollistaja”, on yksi näitä nykyisen kasvuriippuvuuden mahdollistamia argumentteja ajaa eturyhmäpolitiikkaa ja tulonsiirtoja – aivan samoin kuin Vihreidenkin energiapolitiikassaan käyttämä työpaikkojenluontiargumentti”.

Tämän Korholan oman ”koulukunnan” hallitessa ajattelua, pysyy fossiilistenkin ennakoitava verottaminen pois käytöstä utopiana – ja esim. argumentoidaan maakaasun puolesta tuijottaen (epäolennaisia) vuosittaisia päästöjä.

Jos jokin tuote tai palvelu ei ole sen todellisten kustannusten (sen vaatima työ, riskit ja luonnonresurssit sekä syntyvät haitat) arvoinen, silloin sitä ei kannata tuottaa!

Koko hintojen vaihteluun perustuvan kysyntä- ja tarjontamekanismin idea on, että se kertoo meille – yksilöiden valintojen kautta – mitkä asiat ovat mielestämme oikeasti tekemisen arvoisia. Energian hinnan nousun on tarkoituskin kannustaa energian säästämiseen. Keinotekoisesti subventoimalla jotain resurssia kannustetaan sen tuhlailevaan käyttöön ja saadaan aikaan vaihdantaa, joka ei reaalisesti olisi ”kannattavaa”.

Tämä pätee energian lisäksi myös esimerkiksi ruokaan, erityisesti lihan tuotantoon. (Yhtään ituhippeilemättä, vegaanien kannattaisi ihan ekana vastustaa maataloustukia.)

Korhola tekee myös toisen vähän hätäisen vertauksen:

“Vihreät perustelevat energiakäännöstään sillä, että uusiutuva energia luo runsaasti työpaikkoja. Koska esimerkiksi tuulivoima on niin tehotonta (kirjoitin taannoin blogin eri energiamuotojen EROI-luvuista , ja ympäristöliikkeen suosimien energiamuotojen tehokkuus on systemaattisesti alhainen), sen tekemiseen tarvitaan paljon ihmisiä ja siksi niin moni työllistyy.

Huomaako kukaan ajattelussa mitään outoa? Se on muunnelma ideasta, että kansantalous pyörisi, kun leikkaamme toistemme hiuksia.”

Ensinnäkin kansantalous nimenomaan pyörii sillä, että ihmiset “leikkaavat toistensa hiuksia”. Se on tuottavaa vaihdantaa. Vaihdannan mahdollistama työnjako on taustalla myös suuressa osassa työn tuottavuuden kasvua (eli tarvittavan työn vähenemistä ja tuotteiden laadun paraneminen), joka on mahdollistanut elintason nousun. Tästä ovat esimerkkejä Korholan mainitsemat kehitykset lumilapioista lumiauroihin ja käsivaihdepuheluista kännyköihin.

Sen sijaan se, että tehdään asioita tehottomammin (tai että tehdään turhia asioita) vain siksi, että se “työllistää” enemmän, on aivan eri asia. Se on hukkaa.

Ja tätä työnluontifokusta onkin syytä kritisoida. Mutta Korholan halvan energian tavoite ”kasvun mahdollistajana” on työnluontifokusta sekin – vain toisia eturyhmiä hyödyttävin keinoin.

Suurin korjausliike, joka tarvittaisiin yhteiskunnallisessa keskustelussamme on se, että nähtäisiin tämän ”työpaikkojenluontiparadigman” järjettömyys ja keskityttäisiin ennemmin siihen, miten saadaan kysyntä ja tarjonta kohtaamaan yksilötasolla kokonaiskysynnästä riippumatta. Eli miten annetaan kaikille mahdollisuus osallistua työntekoon riippumatta siitä, miten paljon palveluita ja hyödykkeitä katsotaan tuottamisen ja kuluttamisen arvoisiksi. Toki samalla kannattaa vähentää vaihdannan verotus minimiin (ja verottaa sen sijaan maata muita monopoleja), sillä verotaakka toki nyt estää isoa osaa mahdollisesta vaihdannasta toteutumasta. Pääsemällä eroon tästä kasvupakosta myös maksimoidaan oikeasti haluttu ja kestävä kasvu.

Mikään ei näytä enää samalta, kun huomaa, miten paljon typeriä asioita, tulonsiirtoja ja etuoikeuksia yhteiskunnassamme oikeutetaan ”työnluonnilla” ja ”kasvun stimuloinnilla”.

Tuure Parkkinen

Kirjoittaja on ehdolla Uudellamaalla (144) Viskipuolueen ehdokkaana Piraattien listoilla.

 

Lue/katso lisää:

Kappale:
rootbug.org/morechores

Video:
bit.ly/RBintro

Kirja:
rootbug.org/FtRB-Kindle
rootbug.org/FtRB-print

Seuraa:
www.facebook.com/TheRootBug
www.twitter.com/TheRootBug
www.youtube.com/DaRootBug

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Tässä logiikassa saattaa olla sellainen pieniongelma että energiakustannukset vaikuttavat teollisuuden kilpailukykyyn, sillä Suomessa ei voida valita kaikkien valtioiden puolesta sopivaa haittaverotusta ulkoisvaikutusten vuoksi. Otetaan esimerkki:

Teollisuuslaitos A tarvitsee sähköä, jota voidaan tuottaa kivihiilivoimalalla.

Kivihiilivoimala saastuttaa ympäristöä, peruste haittaverolle.

Haittaveron asettaminen heikentää kilpailukykyä, jolloin 'työnluontiparadigmaan' liittyvä ongelma aiheuttaa alhaisempaa työllisyyttä Suomessa, kun Teollisuuslaitos A joutuu kaventamaan tuotantoaan.

Näin ollen haittaveroperiaate ei toimi halutulla tavalla, vaan käy kuten Korhola esittää kirjoituksissaan, eli tuotanto siirtyy muualle.

Haittaveron sijaan voidaan tukea ympäristöystävällisempää energian tuotantomuotoa, menettämättä kilpailukykyä, vaikutus voi olla muuten sama kuin haittaverolla olisi.

Molemmissa tapauksissa energiantuotannon ulkoisvaikutukset vältetään ja hinta välittyy yhteiskuntaan veroasteen ollessa korkeampi. (Tässäkin tapauksessa voi tosin väittää että yhteiskunnan veroaste heikentää koko valtion alueen kilpailukykyä, mikä johtaisi vangin ongelmaan)

Voi tietysti olla että en ole ymmärtänyt asiaa kunnollisesti :)

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Energian tuotannon subventointi on tietysti vientiteollisuuden epäsuoraa subventointia ja verrattavissa muihin yritystukiin (teleakkatuet, aurinkopaneeliteollisuuden vientituet, T&K-tuet). Ja tämä kilpaa vientialojen tukeminen on sitä kaikkein hölmöintä osaa nykyisestä kansantalouksien välisestä taloussodasta eli merkantilismista:
bit.ly/merkantilismimtt

Jos muut eivät suostu vastaaviin haittaveroihin, haittaveroja vastaavat energian ja paljon energiaa syövien tuotteiden tuntitullit (esim. "hiilitullit") ovat varsin perusteltuja - ainakin koskien globaaleja ulkoisvaikutuksia.

Siinä ei ole mitään järkeä, että valtiot kilpailevat sillä, kuka saa kannustettua omat kansalaisensa ja teollisuutensa tuhlaamaan eniten energiaa ja aiheuttamaan eniten ympäristöhaittoja. Ainut typerämpi ympäristörikos lienee bitcoin ;)
http://pando.com/2013/12/16/bitcoin-has-a-dark-sid...

Tapani Lahnakoski

Hyviä näkökulmia. Isoimmat ongelmat energiapolitiikassa tulevat siitä, että pitää verrata asioita toisiinsa, jotka eivät ole yhteismitallisia. Lisäksi on asioita, jotka eivät ole todennettavissa, (ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos).

Vanhassa neukkulassa tehtiin runsaasti ympäristörikoksia, joista ehkä typerin oli prosessi, joka johti Aral-järven kuivumiseen.

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen Vastaus kommenttiin #3

Ilmastonmuutoksen riskejä on toki vaikea mitata tai hinnoitella. Mutta vaikka ilmstonmuutosuhkaan ei "uskoisi" pitää muistaa, että fossiilisten käyttö on joka tapauksessa rajallisen resurssin pois kuluttamista - pois lastenlastemme käytöstä. Se ei siis ole kestävää, vaikkei ilmastonmuutos olisikaan uhka. Ja kun lisäksi on se katastrofaalinen ilmastariski, olisi erittäin perusteltua verottaa fossiliset pois käytöstä asap joka tapauksessa. Tässä lisää:
https://medium.com/@TheRootBug/how-to-argue-carbon...

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Varmaan teoriassa olette ihan oikeassa, kun muutenkin nyt vaikutatte olevan niin hyvin näistä asioista perillä, minusta tässä yhtälössä ei ihan kaikki täsmää, ja juuri nyt en mitenkään saa aikaiseksi minkäänlaista pohdintaa aiheesta. :)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

" jossa energian pitää maksaa mahdollisimman pitkälti sen todellisten kustannusten verran – mukaan lukien riskit ja ulkoisvaikutukset"

Varmasti kaikki menisi hyvin..jos vain olisi olemassa se,että kaikille pitää myydä ja vielä samaan hintaan jopa.Mikäli tämä osuus skipataan,niin aina palaamme uusiksi näihin erittäin kieroihin paradigmoihin.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Tiedoksesi, että Venäjällä on aktiivisesti tutkittu LENR-ilmiöitä, ja ompa Aleksander Parkhomov toistanut energiaatuottavan koejärjestelynsä.
Tässä lainaus tämänpäiväisestä esityksestä Italian Paduasta, missä par-aikaa on meneillään kylmäfyysiokonferenssi.
koko paperi tässä: http://lenr-canr.org/acrobat/GoryachevIorganizati.pdf

"Organization, Current Status and Main Results of Russian
Research in Cold Nuclear Fusion and Transmutation of Chemical
Elements

Igor V. Goryachev, DSc, Russian Research Center “Kurchatov Institute”
Yuri N. Bazhutov, PhD, Moscow Technical University (MADI)

We can not help remembering that in the Soviet Union investigations of a number of abnormal phenomena
which later were related to the problem of Cold Nuclear Fusion were carried out long before Fleischmann and Pons
announced their experiments at the American University of Utah.
At present these kind of research works are widely carried on in Russia despite the absence of any state
support and while part of the official scientific community remains skeptical.
In total there are more than 30 groups of scientists engaged in research in this field in Russia, three groups
work in this field in Ukraine, and one group in Belarus Republic. About 120 scientists and associates work for those
groups. Among those scientists engaged in this field there are 11 theoreticians are developing theoretical problems
related to the field.
For the purpose of providing general coordination of those investigations there is Coordination Council on
Cold nuclear Fusion that is acting under the leadership of Academician O. M. Nefjodov, Vice-President of the
Russian academy of Science. At present the question is under consideration to have this body renamed,
“Coordination Council on Abnormal Phenomena and Processes in physical/chemical mediums.” Under the
affiliation of this Council a permanent scientific Seminar holds sessions monthly. Reports and works about the
results of current works of Russian scientists are regularly presented and discussed at the Seminars. The information
about the works and events relating to the Council are regularly published in the Proceedings of the Russian
Physical Society and the Nuclear Society of Russia.
Annually there are held Russian National Conferences on Cold Nuclear transmutations of Chemical
Elements. As a rule some 35-40 participants attend those Conferences who give presentations. So far 9 such
conferences have taken place. In October 2002 the 10th Annual Conference of nuclear Transmutation and Ball
Lightning will be held. Scientists from abroad also take part in these Conferences, in particular scientists from USA,
Japan, Italy, Great Britain, the Republic of Korea, Ukraine, Belarus and Moldova participated. The reports presented
to the Conferences are regularly published in Proceedings. The articles by Russian scientists are being published in
the Proceedings of International Conferences on Cold Fusion, in foreign scientific journals, in the Preprints of
Russian Scientific Centers a Research Institutes. Totally during last 10 years more than 330 books, articles and
reports by Russian scientists were published. Twelve Russian patents relating to the problems of Cold Fusion
problems have been registered or are being pended.
Analysis of the research results of Russian scientists allows to conclude that Russian scientists engaged!
Cold Fusion Problem embrace actually all known approaches to the problem and in a number of cases implement
unique methods that result in obtaining pretty valuable scientific information which open favorable perspectives of
commercial implementations.
The Report to the Conference further will contain the list of Russian scientific groups engaged in cold
fusion investigations. The List will contain the names of the Group Leaders, the number of scientists involved, the
number of publications made and patents received by each group, the methods of experimentation implemented by
the group and the main results obtained so far. The information included in the Presentation will give a full
understanding of the current status of Russian Research in this field. "

Toimituksen poiminnat