*

TuureParkkinen Eturyhmäpolitiikkaa, oireidenhoitofokusta, merkantilismia, monopoleja ja kasvuRIIPPUVUUTTA kyseenalaistaen. Juuribugin ratkaisemista ja pelisuunnittelunäkökulmaa ehdottaen. "If you want the truth to stand clear before you, never be for or against."

Valtio tienaa velallaan miljardin – ja voisi tienata enemmänkin

Valtion velka ei tällä hetkellä ole kustannus

“Tulevien sukupolvien leivänsyömis” –retoriikan lisäksi oikeisto tykkää perustella valtion velan lyhentämistä korkokuluilla. Esimerkiksi tässä Learning Libertyn videossa väitetään Yhdysvaltain valtion velan korkokuluja suuremmiksi kuin minkään U.S. koskaan käymän sodan. Henri Heikkinen pelotteli vastaavasti Suomen valtion velan korkojen olevan jo 2 miljardia vuodessa (vuonna 2010).

Se, missä ko. video ja Heikkinen tekevät aloittelijavirheen (tai tahallisesti harhaanjohtavan retorisen valinnan) on siinä, että se tarkastellaan nimelliskorkoja – kun loppujen lopuksi reaalikoroilla on väliä!

Yhdysvaltain valtion velan reaalikorot ovat olleet pitkään alle prosentin. Suomen ja Saksan valtion velkojen reaalikorot ovat olleet pitkään negatiivisia!

Suomen valtio on myynyt 5 vuoden velkakirjojaan jopa nimellisesti negatiivisilla koroilla ja pääsääntöisesti alle 2 %:n koroilla. Jos euroalueen inflaatio saadaan nousemaan takaisin EKP:n tavoitteeseen eli 2 %:iin, Suomen valtion velan reaalikorko olisi 0-2 % negatiivinen!

Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen valtio reaalisesti tienaa olemalla velkaa – kenelle sitten onkaan. Reaalisesti valtion pitää maksaa tulevaisuudessa vähemmän takaisin kuin mitä se nyt kuluttaa tai investoi velaksi.

Oikeastaan on kyse tästä negatiivisesta reaalikorosta, kun puhutaan valtion rahan liikkellelaskijana saamasta "seigniorage-tulosta". Rahaa liikkelle laskemalla valtio ei vielä tienaa, vaan vasta velkaantuu.

 

Reaalikorot – lopulta velan/säästöjen ostovoiman muutos ratkaisee

Oletetaan, että sinulla on tililläsi tarpeeksi rahaa 10:n oluttölkin ostamiseen (esim. 12 e, kun olut maksaa 1,20 e/tölkki). Jos pankki maksaa tilillesi 20 % korkoa ja oluen hinta ei muutu, saat säästöilläsi ensi vuonna 12 oluttölkkiä. Tililläsi olevan rahasumman kasvu on nimelliskorkoa.

Mutta yhtälailla, jos tilisi rahasumma ei muutu, mutta oluen hinta putoaa 16,7 % (esim. 1,20 eurosta 1,00 euroon), säästöjesi ostovoima on noussut 12 olueen. Jos kaikkien tuotteiden ja palveluiden nimellinen hinta laskee 16,6%, tämä tarkoittaa 20 %:n positiivista reaalikorkoa.

Molemmissa tapauksissa säästöjen ostovoiman muutos eli reaalikorko on sama.

Sama pätee valtion velkaan. Jos valtion velan nimellinen arvo ei muutu, mutta hinta- ja palkkataso – ja siten nimelliset verotulot – putoaa puoleen, valtion velan reaaliarvo tuplaantuu. Siitä tulee kaksi kertaa vaikeampaa maksaa takaisin. Jos tämä tapahtuu vuoden aikana, se tarkoittaa 100 %:n reaalikorkoa.

Jos taas hinta- ja palkkataso nousee, velan takaisinmaksu helpottuu. Jos inflaatio ylittää nimelliskoron, reaalikorko on negatiivinen!

Siksi valtion velan todellisissa kustannuksissa on otettava inflaatio huomioon eli tarkasteltava reaalikorkoa.

 

Reaalikorkojen pitäisi olla vieläkin matalammat

Viimekädessä oman valuuttansa omaavan valtion velan korot määrittävät odotukset riskittömien talletusten tuotoista velkakirjan voimassaoloaikana. Nykyisten korkojen lisäksi vaikuttavat siis myös odotukset tulevista nimelliskoroista – ja näihin taas vaikuttavat mm. inflaatio-odotukset.

Eli jos pitkän aikavälin reaaliset talletuskorot laskevat, laskevat myös valtion velan kustannukset.

Ja talletuskorot ovat itse asiassa tällä hetkellä tarpeettoman korkealla!

1. Ensinnäkin yleinen reaalikorkotaso on tasapainokorkotasoa korkeampi: Suomen yksityisellä sektorilla kokonaisuudessaan on paljon enemmän säästöhaluja kuin kannattavia investointimahdollisuuksia. Yksityisen sektorin liikasäästäminen näkyy mm. valtion tarpeessa velkaantua (vaihtotaseen alijäämää enemmän) pitääkseen talous pyörimässä. Säästöhaluja olisi tätäkin enemmän, mikä näkyy vastentahtoisena työttömyytenä ja vajaatyöllisyytenä.

2. Toiseksi, ilmainen talletustakaus pitää talletuskorkoja korkeammalla suhteessa ”laina”korkoihin, kuin ne muuten olisivat.

Jos reaalikorkotaso pääsisi laskemaan tasapainotasolle ja jos talletustakaukselle laitettaisiin kunnollinen hinta (esim. 3 %), se voisi laskea riskittömän sijoitusvaihtoehdon tuottoa vielä luokkaa 2-4 prosenttiyksikköä! (Tarkasti ei voi tietää, koska jo alempien reaalikorkojen mahdollisuus saattaa käynnistää investointeja siinä määrin, että korkoja joudutaan jopa nostamaan ylikuumenemisen estämiseksi.)

Oman valuuttansa omaavien (tai suhteellisten vakavaraisten) valtioiden velkakirjojen reaalikorot voisivat olla jopa -4 - -5 %!

Nyt siis pääoman tuottovaatimukset ovat yleisesti turhan korkeita, koska riskitöntä (täysin tuottamatonta) pääomaa subventoidaan – ja paljon. Valtion velan lisäksi tämä nostaa myös kaikkien reaalisten investointien tuottovaatimuksia. Käytännössä voisi sanoa, että pääomalla on minimipalkka – tai oikeastaan valtava kansaneläke.

 

Valtion liikavelkaantumista vastaan on parempia perusteita – kuten epävakaus

Vaikka valtion velka voisi hyvinkin olla valtiolla yöksi hyvinvointihaitaton tulonlähde, se ei kuitenkaan anna syytä maksimoida valtion velkaa! Korkeaa valtion velkaa vastaan on yhä valideja perusteita. Merkittävimmin, se lisää valuutan ja talouden epävakautta sekä lisää hyperinflaation riskiä.

Ongelma on siinä, että valtio ei ole kovin joustava tarjoamaan mitään yksityiselle sektorille kertyvien säästöjen vastineeksi, jos ihmiset yhtäkkiä haluavat realisoida säästönsä kuluttamalla tai reaalisilla investoinneilla. Voi seurata äkillinen työvoimapula, epäluottamus valuutan arvoon ja siten suuret palkkojen ja hintojen nostopaineet.

Riski on pienempi, jos liikkeellä olevista säästöistä suuri osa on pitkän maturiteetin velkakirjoina. (Nyt maturiteetit lyhenevät mm. QE-operaatioiden seurauksena.) Tällöin ei tule helposti niin suurta paniikkia kuluttaa säästöjä kerralla pois (hyperinflaatiota pelkäävät säästäjät joutuisivat ensin myymään bondinsa – suurella alennuksella). Talletustakausmaksu vähentäisi osaltaan turhan liikalikviditeetin määrää, kannustaen ihmisiä sijoittamaan pankkien ja valtion velkakirjoihin, valtion takaamien talletusten sijaan.

Toinen vaikuttava tekijä on valtion verotulojen varmuus. Kun valtion tulot ovat riippuvaisia vaihdantaveroista, ovat ne varsin hauraalla pohjalla. Ne ovat herkkiä sekä suhdanteille että hyperinflaatiopeloille. Sen sijaan maata ja luonnonvaroja vahvasti verottava valtio on paljon vakavaraisempi (:

Lisäksi valtion jatkuva velkaantuminen on tavallaan kansalaisten huijaamista: Valtion velkaa on välillisesti meidän kaikkien velkaa – eli ihmiset velkaantuvat itselleen. (Jonka yksilö voi välttää muuttamalla pois maasta.) Syntyvien uusien rahallisten säästöjen arvon takeena ei ole uusia yksityisiä lupauksia tarjota mitään niitä vastaan – vaan ainoastaan valtion lupausta verottaa joskus enemmän.

Se on sitten vaikeampi kysymys, mikä optimaalinen valtion velan määrä olisi. Joka tapauksessa turhan likviditeetin karsiminen markkinoilta todennäköisesti lisäisi ”turvallista” velkaantumisvaraa. Missään tapauksessa valtion verotulojen maksimointi ei ole järkevä tavoite – mutta vaihdantaa haittaavien verotusmuotojen minimointi toki on.

Valuuttaliiton (kuten euron) tapauksessa velkaantumiseen liittyy myös kaikenlaista perverssiä valtioiden välistä ja sisäistä tulonsiirtokamppailua. (Toisaalta reaalikorkojen putoaminen negatiiviseksi helpottaisi Kreikankin velanlyhennyskykyä suoraan ja myös mahdollistaisi Kreikan yksityisen talouden sisäisen tasapainottamisen, jolloin tarve elvyttää taloutta fiksaalisesti (valtion budjettialijäämillä) häviää.)

Onko oikeisto valmis näkemään valtion velan negatiiviset reaalikorot mahdollisuutena vähentää haitallista tuloverotusta ja hillitä valtion velkaantumista? Vai pelkääkö se liikaa, että vassarit saisivat lisää neuvotteluvaltaa näistä tuloista valtion roolin kasvattamiseen sekä velkaantumisen lisäämiseen (meidän viemiseen ”Kreikan tielle”)? Vai ovatko pääoman minimipalkka ja halpa, subventoitu turvasatama tuottamattomalle riskittömälle pääomalle jo sinänsä niin arvokkaita saavutettuja etu, ettei niiden itsestäänselvyyttä edes haluta kyseenalaistaa?

Kasvuriippumattomasta, kaiken halutun kasvun mahdollistavasta ja reilummasta markkintalous 2.0:sta kannattaa lukea lisää kirjasta Fixing the Root Bug (sähköisenä tai printtinä) ja liittyä Root Bug:in sähköpostilistalle. Listalle liittymällä saa kirjasta ilmaisen näyteversion.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Entäs valtion omaisuus? Kun velkaantumisen ehtona joudutaan luovuttamaan omaisuutta pois, sehän on suoraan tappiota. Eipä taida reaalikoron laskentakaan koko totuutta kertoa. Numerot hämäävät, pitäisi keskustella myös arvoista numeroiden takana.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Valtiollahan on kaksi mahdollisuutta lainojen takaisin maksun suhteen, jos lainaa ei enää saa. Joko ne pitää maksaa pois juurikin käyttäen vakuuksia kuten esim. valtion maita, eläkevaroja ja pohjavesiä tai sitten valtio voi jättää lainat maksamatta, jolloin se joutuu pakostakin karsimaan toimintojaan ja nostamaan veroprosenttia, koska sille ei enää mikään taho halua myöntää lainaa. Tuo toinen vaihtoehto on menossa Kreikassa.

Toinen asia, joka kannattaa ottaa huomioon lainoissa on korkotaso. Se tuskin pysyy tasaisena koko lainan ajan, jolloin maksuvaikeutta voi esiintyä myös koronnousemisen myötä.

Tilanne olisi hyvä ja taloudellisesti järkevä, jos vain likvidiä varallisuutta vasten olisi otettu lainaa.

Käyttäjän JanneLinna kuva
Janne Linna

Mutta valtio ei saa EKP:n sääntöjen mukaan laskea rahaa liikkeelle.

Toimituksen poiminnat