Työmarkkinauudistuskeskustelu on ihan dilleä – molemmin puolin
Kolme (+1) pointtia tähän työmarkkinauudistuskeskusteluun.
1. Aina hyvä, kun kyseenalaistetaan työmarkkinajärjestöjen valta-asemaa.
2. Lakkoilu on ihan syvältä (kartellien harjoittamaa terrorismia ja kiristystä), eikä neuvotteluaseena voi johtaa mitenkään reiluun lopputulokseen. Neuvotteluasema on paras niillä, joilla on parhaat kiristysmahdollisuudet, esim. työn kriittinen elintärkeys (lääkärit), korkea pääomaintensiteetti (lentäjät, paperityöntekijät) tai "gatekeeper"-asema (ahtaajat). Tässä tapauksessa sillä vielä lähinnä yritetään puolustaa vain tiettyjen instituutioiden valta-asemaa ja auktoriteettia.
(mutta)
3. Koko tää kustannuskilpailukykykeskustelu on ihan dilleä. Ensin vaaditaan Kreikkaa maksamaan velkansa ja leikkaamaan palkkatasoaan (ja vinoillaan, kun ne lakkoilee) – ja sitten syödään sekin Kreikan saavuttama kilpailukyvyn helpotus (ja siten velkojenmaksukyvyn parannus) polkemalla omia yksikkökustannuksia heti perään, kun oma vaihtotase on jo plussalla!
Ja on kumulatiivisesti se plussalla kymmeniä miljardeja viimeisen 20 v ajalta. Suhteessa Kreikkaan ja Espanjaan vielä enemmän.
Ois ehkä aika ottaa pää pois siitä Suomi-keskeisestä, lyhytnäköisestä merkantilistipe**eestä ja ymmärtää, että talouskriisi on Euroopan ja maailman laajuinen ongelma, joka ei ratkea kestävästi niin, että kaikki yrittävät osa-optiomoida omaa kilpailukykyään.
Toisin kuin Antero Vartia väittää, valuuttakurssimme ei ole taloudellemme (paljoakaan) liian vahva – reaalikorkotasomme on nykyisille säästöhaluille liian korkea. Se on liian korkea myös Saksalle, Alankomaille ja Belgialle. Näidenkin taloudet ovat sisäisesti epätasapainossa, eikä ole kestävää että sitä jatkuvasti kompensoidaan ulkoisella epätasapainolla, eli vaihtotaseylijäämillä.
Krooninen työn alikysyntä(/ylitarjonta) on myös se tekijä, joka estää kunnollista kilpailua työntekijöistä. Reaalikorkojen pudottaminen tasapainotasolle antaisi työntekijöille neuvotteluvaraa kunnollisiin työehtoihin – ilman mitään ylhäältä saneltuja TES:ia tai "pakottavia lainsäädäntöjä". (4) Nyt ehdotetut lisien leikkaukset ovat epätasaisesti eri ryhmiin kohdistuvaa nypläystä ja eturyhmäpolitikointia.
On sinänsä pohtimisen arvoista,että jos vaihtotase on plussa,niin paljonko se pitäisi olla plussalla. Jotenkin ihmeellistä toikkarointia ja kauheaa pätemisen tarvetta nyt heti tehdä jotakin ”kovia” ratkaisuita. Vaikka en itse kannata työntekijöiden potkimista,niin eihän tämä edes ollut mitään potkimista oikeastaan työntekijöitä kohtaan,jos kovia ratkaisuita haluttaisiin esittää.
Kuitenkin uutiset vuodelta 2014 kertovat karua faktaa:
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2014/02/19/yh…
vuoteen 2015:
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/06/29/asunt…
Kuitenkin ajatellen,että asuntolainat ovat varmaankin se suurin tekijä sisämarkkinoita pyörittämään.
Ilmoita asiaton viesti