Yrittäjä, älä ole banaanikärpänen. Hanki sijoittaja-asenne. Ole hydra.
Yksittäiset banaanikärpäset ovat hauraita. Juuri siksi banaanikärpäset lajina ja populaatioina ovat niin sitkeitä ja sopeutuvaisia.
Startupit ovat hauraita. Juuri siksi startupekosysteemit ovat sitkeitä ja kehittyviä. Juuri siksi nopea ympäristön muutos lisää todennäköisyyttä suuria disruptioita aiheuttaville startup-menestystarinoille.
Nassim Taleb kuvaa näitä ilmiöitä käsitteellään “antifragiilius” tai “antihauraus”
- Fragiilit/hauraat asiat vahingoittuvat tai kärsivät epävarmuudesta ja muutoksesta. (vesilasi, keiju)
- Robustit asiat selviytyvät epävarmuudesta ja muutoksesta vähin vammoin ja peloin. (möykky lyijyä, feeniks)
- Antifragiilit/antihauraat asiat hyötyvät, kehittyvät ja vahvistuvat epävarmuudesta ja muutoksesta (bakteerikanta, hydra).
Startup-yrittäjänä voit joko olla hauras tai antihauras. Banaanikärpänen tai hydra. Tämä riippuu asennoitumisestasi.
Jos itsepäisesti hirttäydyt ensimmäiseen ideaan, jonka saat tai yritykseen jonka perustat ja marttyyrinä päätät upota laivan mukana, olet sinäkin startupekosysteemin banaanikärpäsiä.
Jos sen sijaan osaat jatkuvasti kyseenalaistaa tekemistäsi ja hylätä ideat, kun ne on osoitettu toimimattomiksi (fail fast –ideologian mukaisesti) ja opit virheistäsi, voit nousta jokaisesta umpikujasta ja konkurssista entistä vahvempana ja viisaampana.
Toisaalta yrittäjältä vaaditaan kuitenkin sopivasti myös sitä pähkähullua vakaumusta ja intohimoa asiaansa kohtaan. Sijoittajat myös odottavat vahvaa sitoumusta. Fiksujen alkuvaiheen sijoittajien (sellaisten, jotka ymmärtävät, että startup on tutkimus- ja etsimisprosessi) kohdalla tämä tarkoittaa kuitenkin lähinnä sitä, ettet kokonaan luovuta tai lannistu ensimmäisistä vastoinkäymisistä. Toisaalta sijoittajien ottaminen mukaan lähes aina rajoittaa pivotointimahdollisuuksia (suom. kurssin muuttamista) ja myöhemmän vaiheen sijoittajat saattavat sijoittaa nimenomaan tiettyyn strategiaan.
Tämä dualiteetti vahvan määrätietoisuuden ja jatkuvan kyseenalaistamisen välillä on kenties startup-yrittäjyyden suurin dilemma.
Noin yleensä kannattaa kuitenkin ottaa mallia startup-sijoittajista. VC:t ja enkelisijoittajat seulovat kymmeniä ellei satoja kandidaattiyrityksiä läpi ennen kuin sitoutuvat yritykseen tai edes lähtevät neuvottelemaan sijoitusdiilistä. Yrittäjänä sinun tulisi oikeastaan olla vieläkin nirsompi – sekä ratkaistavan ongelman että tiimin suhteen, jonka kanssa lähdet firmaa perustamaan.
Miksikö?
Siksi, että sijoittajat voivat hajauttaa positionsa kymmenien yritysten välille. Startup-yrittäjänä et juuri voi. (Sarjayrittäjänäkin vain "kronologisisesti".) Sinulla on lähes kaikki munat yhdessä korissa – ja niihin muniin kuuluu 4-10 parhaista elinvuosistasi. Olet myymässä sieluasi, ja enemmänkin.
Sellaisia sijoituksia ei kannata tehdä heppoisin perustein.
Laajemmin englanniksi:
https://www.tuure.us/single-post/2018/01/05/Founder-Don%E2%80%99t-Be-a-Fruit-Fly-Get-an-Investor-Mindset
Banaanikärpäs-bisnes-strategiassa on myös omat hyvät puolensa. Yksinkertainen idea, helppo monistettavuus ja eksponentiaalinen kasvu.
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan! Bisnekset on niitä kärpäsiä. Itse pitää olla Kärpästen Herra, eikä ratsastaa yhdellä. Se olisi ehkä ollut vielä parempi analogia 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kun olen paljon 1990-luvun lamaa koskeviakin artikkeleja lukenut, ehkä yrittäjäriskiä otettaessa eräs tärkeä sääntö on, että toiminta täytyy pitää sellaisessa mittakaavassa, että yrityksen kaatuminen tai lopettaminen ei polta henkilökohtaista taloutta karrelle. Yritys pitäisi jotenkin pystyä rahoittamaan ilman suurten henkilökohtaisten velkojen ottoa sitä varten. Muuten ei välttämättä saa uutta tilaisuutta ensimmäisenkään konkurssin jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti